Menimme Paavon kera Vaasaan. Oli tullut runsaasti lunta. Ilkassa hankimme (hallinto) Liitto-Pankista 100,000 mkn kassakreditivin paperi ja konehankintoihin.
Pidimme myös. ml. eteläisen vaalipiirin piirikokouksen (toimik.) Järjestettiin piirikokous Kauhajoelle 6 p:ksi Maaliskuuta.
Yhä selvemmäksi alkaa minulle käydä, että kapitalismi on pystyssä viimeisiä päiviään. Jos talonpojat liittyvät porvareihin, järjestävät taloutensa kapitalistisen järjestelmän mukaan, he kaatuvat ja häviävät samaan kadotukseen.
Senpä vuoksi on talonpoikain etsittävä uusi pohja, yhdyttävä työväen kanssa, kansanvaltaisen talousjärjestelmän toteuttamiseksi aivan samoin kuin nyt on se jo valtioelämässä toteutettu. Valtioelämässäkin on se vasta toteutettu valtaan ja vallan periaatteisiin nähden, mutta käytäntö kulkee jälessä. Niinpä on virkamies järjestelmäkin vielä kokonaan porvarillinen henkeen, järjestelmään ja käytäntöön nähden. Mikä suunnaton etuoikeus onkaan virkamiehellä, jota ei voida eroittaa ilman rikosta! Työmies on jokapäivä eroitettavissa! Ja niin kauan kuin työmiehen asema on sellainen ettei hänellä ole varmuutta työpaikasta, on hän proletaari. Hän näkee ympärillään hienoja, hyvinvoipia ihmisiä, joilla on vain hyvin vähä työtä, eivätkä sitäkään tee, mutta palkka juoksee silti. Hän näkee niiden nauttivan elämästä, vaikka heidän yhteiskuntahyödytyksensä on joko 0 tahi vähän enempi. Työmiehen lapset eivät saa varojen puutteessa oppia, mutta kaikkien herrain saavat. Mitä sanotaisiinkaan, jos jonkun virkamiehen tahi kauppiaan lapset täytyisi köyhyyden vuoksi jättää kouluttamatta ja samalla työmiesten lapset kouluutettaisiin? Ja entäs asuntovert[ailut].
Mutta suurimman osan talonpoikain asema on melkein sama kuin työmiesten. Jos talonpojat käyttäisivät kotihuusholliin ja lasten kasvatukseen saman, mitä kaikki n.s. ’’herrasväet’’ ainoastaan hyvin, hyvin harvat niin sanotut pikkutilalliset jaksaisivat sen tehdä. Heidän täytyy lunastaa taloudellinen varmuutensa alhaisella kulutuksella, alhaisella elintasolla.
Ja jos he tällöin yrittävät työstään saada niin paljon kuin markkinat tekevät mahdolliseksi, se on sama ilmiö vain kuin kaikilla muillakin aloilla.
Mutta nykyaikaisella yhteiskunnalla on suuri taipumus käsittää talonpoikain elämä erinomaiseksi, koska heillä on suuri osa elintarpeita omasta takaa. Siksi pyritään heitä verottamaan yli muiden.
Siinä on erehdys. Se on vain talonpojan elintapa joka hänelle takaa voittoa silloin kuin muitten talous tuottaa tappiota.
Muiden tulee tässä oppia talonpojalta! Myös työväen.
Mutta talonpojan tulee valistua enempi yhteiskunnalliseksi.
Siltä pohjalta on yhteiskunnan uudistus lähtevä.
Talonpoikaa ei siis ole tehnyt vanhoilliseksi itsekkäisyys, ei omanedun tav. eikä muu sellainen luonteenvika, vaan yksinkertaisesti ne yhteiskuntaolot jotka ovat pakottaneet hänet panemaan koko työtarmonsa elämiseensä, ja jättäneet hänet osattomaksi sivistyksen näköala- ja kykylaajennuksista, sekä sivistyksen tuottamasta elämänilosta ja viihtymyksen aiheista.
Nykyajan bolshevistinen työmies ei ole mitään muuta kuin kehityksen tuote. Vanha yhteiskunta näkee siinä oman työnsä hedelmän. Jos se ei ole hyvä, – sanooko työ tekijällensä, ’’miksi minut tämän kaltaiseksi teit?’’
Nykyajan keinottelija, mitä hän on muuta kuin kapitalistisen kehityksen hedelmä: pohjaton rahan ja voitonhimo, jolla ei ole mitään päämäärää, enempi kuin juopuneen viinahimolla. Siinä on älyn ja sydämen vastaista, luonnotonta: epäsikiömäistä.
Nykyinen keski- ja yläluokka: nekin ovat itsetiedottoman luokkakehityksen hedelmä. Kummallinen kulttuuri- ja taidemakusuunta, rajaton vaatimus saada elää makunsa mukaan – vaikka se alaluokilta kielletään, säälittävä pikkumaisuus ja ahdasmielisyys, täydellinen yhteiskuntaelämän uudestasyntymistarpeen ymmärtämättömyys. Kulttuuriin nähden yleensä samat joukkopsykologiset ilmiöt mitkä tavataan uskonpuhdistuksen ajalla katolilaisissa ylimyspiireissä.
Alhaiso, talonpojat ja työväki etsivät nykyään tietoa, yrittävät ymmärtää yhteiskuntaelämää. Se antaa heille elämänuskoa, uuden yhteiskunnan luomisinnostusta.
Mutta ylhäisö ja keskiluokka? Ne elävät henkisesti niin köyhää niin hedelmätöntä, niin tuottamatonta elämää, että he eivät löydä siitä itselleen mitään joka ravitsisi. Sen vuoksi täytyy jokainen nautinnon muru – rahalla ostaa ammattilaisilta ompelijoilta, muotikaupoista, taiteilijoilta jnep.
Ja tämä on nykyisen yhteiskuntaelämän kruunu!
Elämänlait eivät saata tällaisen jatkumista sallia. Niillä, jotka nykyään nauttivat yhteiskuntaelämän rauhansaavutuksista, ei heidän elämännautintonsa ole työn siunattu palkka, vaan anastettu kruunu.
Sen pyyhkii pois vallankumous.
Se vallankumous on luonnollinen kehitys.
Ja kun syvätrivit tämän saavat tajuntaansa, silloin he työskentelevät sen toteuttamiseksi.