Kotona. Ilma on nyt kirkas mutta yhä tuulee. Se on merkillistä tämä tuuleminen, kun koko kesän, lakkaamatta tuulee, tuulee – ja niin rajusti! Eläke! Kirjailijaeläke minulle! Ovat sähköttäneet siitä Ilkkaan.
Vai niin. Tekevät minustakin siis valtion eläkevaarin.
Onko minun se otettava vastaan? Kun olen aavistanut että minulle sellaista ajatellaan kirjallisten töitteni vuoksi, olen asettunut epäilevälle kannalle.
Maassa on niin paljo ihmisiä, jotka kärsivät puutetta. Ne ansaitsisivat sen paremmin. Tarpeensa vuoksi. Mutta jos kieltäydyn, selitetään se rajattomaksi ylpeydeksi. Ja minä loukkaan periaatetta. Vastustan kirjailijaeläkettä siis yleensä, samalla loukkaan kirjailijatovereitani. Se taas työntää minut erilleen. Sitä en tahdo. En tahdo loistaa.
Mutta minä ja maalaisliitto vastust. eläkkeitä, virkamieseläkkeitä, vaatien kansan vanhuuden vakuutusta. Onko tämän eläkkeen vastaanotto ristiriidassa sen kanssa?
Ei, niin kauan kuin vanhuusvakuutusta ei ole olemassa.
Eläke valmistaa minulle mahdollisuuden vetäytyä kirjalliseen työhön enempi. Ja minullahan on suuret suunnitelmani! Jos voin nyt jäädä pois ensi vaaleissa Helsingistä, niin voin alkaa niitä toteuttaa. Voin ottaa Ilkasta vuosittain pitempiaikaisia lomia ja – syventyä työhöni.
Se käy nyt mahdolliseksi.
Ilman eläkettä se ei ikänä ole mahdollista. Voinko katsoa että maa ja kansa hyötyvät kirjallisesta työstäni? En tiedä. Kai ne tällä tunnustuksella sitä tarkoittavat.
Sitä paitsi, tämä tekisi mahdolliseksi antaa tarvitseville. Olen aina elänyt siksi ahtaasti, etten ole sitä mielitekoani voinut tyydyttää.
Mutta sittenkin emmin. En tiedä voinko ottaa, saanko ottaa, vai pelkäänkö turhia?
Ilma on tyyntynyt ja kaunis illalla.
Voinko minä käsittää ylempänä mainitun valtioneuvoston päätöksen itselleni tunnustukseksi 40-vuotisesta kirjailija- ja valistustyöstä?
Eikö sellaisesta kieltäytyminen olisi ehkä ainoa laatuaan, eikö se loukkaisi juuri keskustahallitusta niin syvästi, että – minä en saisi sellaista tehdä?
Kävimme Annin kanssa kävelyllä Vallinmäessä. Aina kun menen sinne valtaa minut hautausmaa-tunnelma ja syvä kaiho.
Annikka on edelleen huonovointinen. Mutta kaiketi hän siitä paranee.
Paavo oli tänään henkivakuutustarkastuksessa.