Perjant. 17. Maalis.

Liakka kertoi samaa kuin edellä Pilkka uhkauksista kieltolain suhteen. Otin kirkkoon Kokon ja Loukon. Molemmat tekevät tyhjäksi. Ei meinatakaan. Kokko sanoi leikkiä laskeneena. Kielsin jyrkästi sellaista leikkiäkään laskemasta. Luulen että juttu oli liioteltu.
Paavolta sain katkeroittuneen kirjeen. Tyhmät korpraalit kiusaavat niitä yli verensä. Kirjoitin rauhoitus ja lohdutuskirjeen.
Alli kirjoittaa kovin ihastuneena Keurulla-oloonsa.
Huomenillalla täytyy lähteä Kurikkaan.
Olen vilustunut väsynyt ja pääkipeänä.
Perälän kansa tarinoimme illalla. – Soitin Harjulle. Sain kuulla että Haapala ei ole vielä tälläkään viikolla noussut. Hän on nyt ollut siis 4 viikkoa vuoteessa!
Siis: hän ilmeisesti makaa viimeistä makuutaan. Hän ei makaisi, ellei hän olisi hyvin heikko.
Voi voi kun pääsisin jo sinne, siellä on kaikki niin vaillinaista.
Vappuun olen kuitenki vapaa! Kunhan vain olisi terveyttä että voisi sen lujan otteen ottaa.
Mutta ihmeellisiä ovat nämä kuljetukset. Minä olen kaukaa jo suunnitellut tätä vapautusta. Rukoillut – nyt se tulee, mutta – Haapala menee. Uneksin että olisimme saaneet vielä yhdessä ryhtyä työhön. Mutta sekö unelma raukee?