Yhä sairas. Kuinka kauan tämä kestää. Pyydän vapautusta tämän päivän istunnosta. U. S. hyökkää vastalauseemme johdosta Ahvenanmaan asiassa. Kirjoitin vastauksen huomiseen Ilkkaan.
Mutta hullumpaa on, mitä Ari Pitkänen on tehnyt Perustuslakivaliokunnassa! Hän on Oikeuskanslerin kertomuksen Muurmanin legiona jutussa antautunut oikeiston käytettäväksi. Rustaa ponnen, jossa hallituksen syyllisyys todetaan, mutta samalla armahdetaan! Se sai Kokon kannatuksen! Pilkka ja Pesonen olivat vastaan.
Nyt hän kuuluu aikovan sitä oikein ajaa läpi maanantaina. Sosialisteista äänesti koko oikeiston ja Pitkäsen kanssa vain Ryömä ja Raearo. Ehdotus hylättiin 9 ä 7 vastaan.
Mutta jos sosialistit kääntävät kelkkansa, se tulee päätökseen 2:sa lukemisessa.
Minä luulen että se aiheuttaa syytetyt hallituksen jäsenet harkitsemaan eroa. Minut ainakin harkitsemaan, eikö asemani tällaisesta syytettynä ja sitten armahdettuna tule sellaiseksi, etten enää voi olla eduskunnan jäsen? Ryhmän puheenjohtajatoimesta on minun ehdottomasti luovuttava. Olisin kuitenkin tämän raskaan päivätyön jälkeen toivonut voivani toimen jättää muuten – kuin omain miesten armahtamana asiassa, jossa syyte on perusteiltaan viimeiseen huippuun asti aivan väärä.
Ja tämän tekee mies, jonka maalaisliitto on vetänyt kuin puoluessaan kaatuneen ojasta. Mies, joka lyö laimiin koko eduskuntatyön, on vähintäin joka toinen kerta pois valiokunnasta, kuten toiset kertovat usein juopottelun vuoksi, y.m.
Hyi kun minua inhottaa tämä touhu.
Kun pistäyn tässä savolaisen naapurin kopissa – siellä on usein käymässä korttipeli. Minä en pidä sellaisesta.
Ja mitä heistä kenestäkin kuulen. Laiskistuvat, siveellisesti lankeevat – pidänkö minä ulkonaisella auktoriteetilläni yllä vain pettävää ulkokuorta, joka heti luhistuu kun minä jään pois?
Mitä tällainen hyödyttää? Kansan parhaita pitäisi tänne tuleman, mutta niin monta onnenonkijaa puikkii mukaan ja heikkoa sairasta.
Minä luulen, että ulkopuolella ryhmän, sanomalehtimiehenä, voisin sittenkin vielä tätäkin puolta kohentaa, ja ajaa täältä pois sellaiset, jotka eivät tänne kuulu!
– Niin, vaan mikä oikeus minulla on vihastua heihin? Ellen voi heitä opettaa siveiksi, ahkeriksi, tehtävä on silloin vain ylivoimainen minulle. Saan tuntea avuttomuuteni ja pienuuteni. Siinä kaikki.
Pitkänen soitti ja selitti että asia on liioteltu. Miten lie.
Karpio kävi luonani. Puhuin hänet nyt kokonaan Kieltolakiliitolle, pois sos. min. raittiusosastolta. Hän tulee. Siten järjestyy sihteeri kysymyksemme parhaiten.
Viinarikoslaki. Oikeiston lehdissä kiihotetaan nyt pakinoissa lakkaamatta presidenttiä olemaan vahvistamatta juopumusrikoslakia. Ja jotkut pelkäävät. Jos näin kävisi, mitä olisi minun tehtävä? Jäädäkö tänne naurettuna – mehän hänet laitoimme valtaan! Nyt on hän antanut nostaa Ilkkaa vastaan tunnetun Suomenlinna-kanteen, hän on suoraan ylenkatsonut maalaisliittolaisten toivomuksia erinäisissä tapauksissa, kuten viime keväisessä hallituksen muodostamisessa, Pohjanh. hän on tehnyt kunniattomaksi j.nep. Paljon lisiä en enää kestä. En ole kerjännyt ritarimerkkejä kuten muut, en suosiota muuten, en valtapaikkoja itselleni, minä olen odottanut rehellistä keskusta politiikkaa. Edistysmielisessä puolueessa tuskin lie enää kieltolain kannalla muita kuin Soininen ja Kojonen.
Kaikki on niin synkkää ja toivotonta.