Kotona. Kirjoitan kuumeisella vauhdilla Ilkkaa varten. Eilen oli meillä Ilkassa puhe lehden vastaisesta kehittämisestä. Toin ilmi ajatukseni että Ilkasta on nyt tehtävä vihdoinkin taas se aatteellinen, kansaa kasvattava ja yleisöä tyydyttävä lehti, joksi minä olen sen suunnitellut. Silloin suorastaan hämmästyin kun Haapala ja Harju, molemmat pitivät sen suunnitelman sellaisena, joka ei lisää lehden tilaajamäärää. He katsovat että ”sutten joukossa täytyy ulvoa sutten lailla,” mutta he eivät sitä nimenomaan vaadi. Mutta tunnen, että se heidän mielestään veisi lehteä levikkiin nähden eteenpäin.
Siis: minun innostukseni aatteiden puolesta kohtaa epäilyksiä lähimpien työtoverien puolelta!
Kun tähän rinnastan, että Ilkka nyt todella on liian vähä levinnyt, että se ”omistaja” piireissä on niin huomaamaton, etteivät edes ministerimme, edustajista puhumattakaan, sitä tilaa, näyttää siltä kuin minä todellakin innottelisin tyhjää. – Muistan että niin kauan kuin Pyrkijään valoin sieluani, sen levikki pysyi 3000–5000 tienoilla. Heti kun se tuli Helsinkiin, se aivan itsestään ilman mitään toimenpiteitä nousi 9–10,000 teen. Ehkä Ilkkakin tekisi samoin, jos minä ”liiallisine” siveysvaatimuksineni ja artikkeleineni vetäytyisin pois? Ehkä maalaisliittokin on jo kyllästynyt aateellisuuteen? Merkillinen ilmaus tähän suuntaan on se, ettei yksikään maalaisliiton lehdistä ole arvostellut uutta kirjaani, vaikka sitä pyydettiin.
Omituista kuitenkin on, että juuri nyt ovat vastustajat ruvenneet antamaan minulle tunnustustaan, kun näyttää siltä että omat eivät enää niin paljoa kaipaa!
Ryhmässä toverit lausuvat kaipaustaan poismenoni vuoksi, mutta arvatenkin enempi toverisuhteiden kuin aatteellisen kaipuun vuoksi. Mikä iloinen onni, että kuitenkin kieltäysin ehdokkuudesta!
Jos niin on, että olen kuluttanut itseni poliittisena kirjailijana loppuun, – siitä otan selon – silloin alan viipymättä valmistautua vetäytyäkseni syrjään kokonaan. Silloin etsin itselleni pienen maatilan, niin pienen kuin saan ilman velkaantumista, irti ja menen sinne.
Ehkä minulle näin avautuu aivan uusi elämä! Pellolla, metsässä, niityllä…
Minä seuraan tarkkaan ajan viisaria. Jos minua vain ei enää tarvita, minä menen yksityiselämään.
Matti Mäki kävi luonani.
Koskinen Aadolf tuli sitten. Miesrukalla on ollut vaikeat ajat, sillä hänen vaimonsa on nyt 2 kk ollut sairaalassa vaikean leikkauksen vuoksi. Mutta toiveet parantumisesta nyt ovat. Myöhemmin hän soitti, että sairaalasta oli ilmoitettu Fiinan voivan nyt erittäin hyvin. Tieto on hyvin ilahuttava meillekin.
Alli soitti että Kukkakauppa O. Y. on nyt luovuttanut liikkeen hänelle. Oli iloinen. Tämä asiain käänne varmaan tulee tytön taasen täydellisesti reipastuttamaan.
Paavolta sai äiti aamulla kirjeen, jossa ilmoittaa paraateista! Hyvällä tuulella. Nyt heitä on nimitetty korpraaleiksi ja nauhat on kiireellä ommeltu olkapäille!
Kunnallisveroa kuuluu minulta menevän yli neljän tuhannen markan. En valita sitä, että niin paljo pitää maksaa, mutta sitä että saan maksaa rikkaitten talollisten puolesta, jotka tulojaan eivät ilmoita oikein.