Kotona. Taas kirkas, raikas aamu. ½ 8 auringossa 22 ast. Tuo vekselijuttu kiusaa minua aikalailla. Yölläkin. Missään tapauksessa en laske sitä käräjiin. Vekseli on sellainen, että se tuomitaan. Tulee kulungit lisäksi. Minun on ilmeisesti kenties alistuttava lunastamaan Virtasen keljuilu 4000 markalla. Kunhan sitte vain saisin Hytöseltä muun osan.
Mutta hyväksi se voi olla tämäkin opetus vain. Oppii tuntemaan ”herroja”.
Posti. Se toi Liakalta jobinpostin että E.K.O.Yn hallintoa yhä edelleen uhkaa Valistuksen johtokunta syytteellä! Kyllä kiristää. Jos se nyt vielä. Minä en luule, oltuani koko ajan. Kun olin johtokunnassa, lakkaamatta puuhassa yhtiön aseman selvittämiseksi, että ainakaan minulle voisi koitua mitään edesvastuuta. En tiedä johtokunnan tehneen mitään rikollista. Mutta kuka sen tietää mitä tapahtuu. Kuvaavinta vain on se, että juuri se liike, jotka vararikon aiheutti, nyt tätä hommaa!
Kerroin nämä Annille ja Paavolle. Oli iloista nähdä miten vaimoni heti asettui minua tukemaan ja rohkaisemaan. Paavo suree minun tähteni.
Asia piti olla eilen Hgin raastuvanoik. toisessa esiinhuudossa. Ei Iltalehtikään kuitenkaan tiennyt mitään.
Siis tuo onneton yhtiö piirittää joka taholta vielä kuoltuaankin.
Mutta ei se porulla parane! Se on kestettävä: ”Tuli mitä tuli, leipä esti!” sanoi Hallan Heikkinen. Kerranhan tästäkin kiusankappaleesta pääsee.