Perjant. 22. Elok.

Kenraali Mannerheim oli ilmoittanut, ettei hän vieläkään voi antaa lopullista vastaustaan armeijan ylipäälliköksi rupeamis-asiassa! Siinä ollaan. Hän ei sittenkään luovu vallastaan. Oli ollut kovin hermostunut. Hän haluaa vielä saada selvyyttä: 1si) Mille kannalle hallitus asettuu Pietarinkysymykseen nähden, 2) ulkopolitiikka 3) vaatii maamme julistamista sotatilaan, 4):si: armahdukseen nähden. Kaikkiin annettiin kielteinen vastaus, nim: ei mennä Pietariin ellei Suomen etu sitä vaadi ja eduskunta anna suostumustaan, ulkopolitiikassa ollaan entisellä kannalla, maata ei missään tapauksessa julisteta sotatilaan, armahdus on eduskunnan asiana. Olemme alkaneet pelätä että hän jää virkaan. Seuraus: maassa tulee olemaan kaksi hallitsijaa. Mannerheimilaisuus tulee esiintymään hallitusta vastustavana epälojaalisena kiihotuksena, joka vähän ajan kuluttua tulee julkisesti, erään upseeri-klikin turvin uhmaamaan hallitusta ja presidenttiä.
Illalla lähdin viikon lomalle kotiin!
Kokon kertomus Karjalan kulashien sotapuuhista.
Hän tuli luokseni. Karjalan suurrahamaailma tahtoisi vapauttaa Venäjän kaupan bolshevismin ikeestä. Ovat arvelleet että Aunus ja Viena olisi miehitettävä suomalaisilla vapaaehtoisilla, Inkeri Inkeriläisillä. Pietariin niin ikään vapaaehtoisia, Pietarista tehtäisiin vapaakaupunki, etelä-Inkeri ympärysmaana. Jos suurrahamaailma tulee mukaan, ei politikot, niin valmistelu suunnitellaan talven tuloon. Arvelevat että jos maalaisliittolaiset saadaan suostumaan, niin asia voitetaan. Aikovat tulla minun puheelleni kääntääkseen minut asian puolelle. Ympärysvallat tulevat mukaan.
Hm! Tulkaa! Maalaisliittolaiset tuntevat jo liijankin hyvin gulaashisodat. Ei pisaraakaan suomalaista verta panna alttiiksi sellaisen tarkoituksen hyväksi.