Kotona. Sataa lakkaamatta! Ja ilmapuntari menee myrskyjä kohti. Ennustetaan että kamalan kylmän kevään jälkeen tulee lakkaamattomat sateet. Tässä on nyt jo muutama kesäinen päivä, mutta näinkö vähälle se väsyi. Mieli pyrkii apeaksi. Mutta omituinen sittenkin on ihminen: synkimmänkin hetken aikana se uskoo valkenemiseen.
Kuinka heikko talonpoikain luokkatajunta ja itsehallintokyky vielä on, osoittaa seuraavakin tapaus.
Laihian Kauppa Oy Maamies, johtajana tanskalainen Michelsen, on tuottanut myytäväkseen venäläistä viljaa. T[arkka]nen, E. M. kertoi siitä minulle. Minä kerroin M. Iipposelle kehottaen häntä kirjoittamaan siitä jotain Ilkkaan, maalaisliiton kotimaisen rukiin tuotannon puolustamisen hengessä. Hän kirjoitti pienen kysymyksen.
Nyt toimitamme Ilkassa Laihialla vietettäviä suuria maakuntajuhlia varten Ilkan Laihian numeroa. Siihen oli myös Maamies antanut ilmoituksen à 190 mk. Mutta kun tuo kysymys oli lehdessä, silloin kirjoittavat Maamiehestä Ilkkaan ja peruuttavat ilmoituksensa!
Soitin, kertoen asian M. Iipposelle. Hän oli soittanut johtokunnanjäsen Sorvarille. I. soitti minulle, kertoi S:n puhuneen Michelsenille. Mutta oli tämä kertonut arvelleensa että kirj. olisi sepitetty täällä meillä silloin kuin I. ja Tarkkanen olivat meillä! Selittänyt, ettei hän nyt viitsi sitä uudestaan antaa kun oli peruuttanut.
Soitin Sorvarille ja sanoin että hän on saanut aiva väärän käsityksen jos luuli että Ilkan intressien kannalta tuo ilmoitus oli tärkeä. Emme me sitä kerjää. Mutta minä kysyin: onko siis väärin että Ilkka puoltaa kotimaisen rukiin viljelystä ulkomaista kilpailua vastaan? Ei ei! sanoo Sorvari. Mutta miten on sitte Maamiehen menettely ymmärrettävä? No, M. on niin itsepäinen, ei välitä johtokunnasta mitään. Eivätkä he voi siihen mitään.
Se oli lorun loppu!
Sellaisia ovat talonpoikaraukat.
Jos Ilkka puoltaa heidän etujaan, he ovat sellaisia vasikoita, että, heidän oma yhtiönsä, joka on perustettu maamiesten etujen turvaksi, näkee tilapäisedun aiheuttavan maanviljelijäin tuotannon kanssa kilpailua, he alistuvat siihenkin ”kun ei sen kanssa auta mikään” – sen tanskalaisen johtajan, heidän keisarinsa!