”Puukkojunkkareilla” oli näytelmänä huomattava menestys. Jos vain näyttämövarusteet ja järjestelyt olisivat olleet kunnolliset niin menestys olisi ollut ensiluokkainen. Mutta ne olivat kaikki vanhaa roskaa. Edustajatoverit olivat varanneet minulle komean ”kauhavalaisen” tupen ja kukkia. Minä juoksin pois kun alkoivat huutaa nimeäni.
Aapo Similä sai myös Kauhavalaisen ja kukkia.
Yleensä luulen että Kansan Näyttämö saa siitä kassakappaleen.
Kuitenkin – kirjoittaisin niin mielelläni koko kappaleen uudestaan. Poistaisin liiat tappelukohtaukset, esittäisin enempi luonnekuvia ja tekisin juonen eheäksi. Kolmas näytös on ehdottomasti uusittava.
Budjettikeskustelu alkoi tänään eduskunnassa mutta oli sangen laimeata. Yleinen väsymys alkaa painaa koko ”seurakuntaa”. Sen ymmärtää!
Hanhisalolle annettiin sairauden vuoksi vapaus. Nuori mies, keväällä meni naimisiin, – onko sillä parilla edessä harmaa, tyhjä, iloton tulevaisuus? Vai paraneeko hän? Jla sen tietää. Kova vain on toisten ihmisten kohtalo!
Sijaan tulee Jalo Lahdensuo. Saammeko hänestä miehen joka nousee joukkotasoa korkeammalle? Toivon.
Vienan-Karjalan ja Aunuksen vapaustaistelijoilla on yhä menestystä. Kai siellä ei oikeastaan ole vielä ollut mitään vastustakaan. En ymmärrä, miksi minusta tuntuu siltä kuin koko menestys olisi niin pettävä. Mikä siitä tulee perästä päin?
Minä olen yhä merkillisen voimaton, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Milloin paranen? Muuten nyt on kovin paljo edustajia influenssasairaana.