Heti tultuani Helsinkiin soitti presidentti ja pyysi tulemaan luokseen. – Hän kertoi keskustelleensa kokoomuksen ja ruotsal., ja sos. johtajain kanssa kysymyksestä: voisivatko ryhmät suostua ratifioimaan Varsovan sopimuksen, jolloin voitaisiin ajatella nykyisen hallituksen jäämistä. Eivät voineet antaa mitään lupausta. Vastaus on annettava maanantaiksi. Jos se on myönteinen, ajatellaan vielä antaa edusk.lle Saksan ja Suomen kauppasopimus.
Sanoin pitäväni varmana ettei mikään noista puolueista suostu ratifioimaan Varsovan sopimusta. Muita esityksiä ei pitäisi antaa, sillä eduskunnan on ehdottomasti päästävä hajoamaan helluntaiksi.
Puhemiesneuvostossa pohd. istuntokautta. Nyt on Lex Kallio hidastunut suurenvaliokunnan jaostossa. Edelle tulee valtiop. järjestys. Yleensä halutaan lopettaa lauantaina, siis viikko huomisesta.
Tänään ilmoittaa Iltalehti että Varsovan sopimus lienee katsottava jo tosiasiassa hylätyksi. Samoin S.S.:tti. Mutta samalla viime mainittu katsoo tukkiyhtiölain mahdottomaksi työväen etujen kannalta! Ja Lex Kalliolla ei ole mitään kiirettä! Siinä sitä ollaan.
Ryhmä vaatii edelleen että opposition on muodostettava hallitus. Virkamieshallitusta vastaan epäilyksiä. Ministerit tuntuvat yksimielisesti haluavan kannatusta sille, että Vennolan hallitus saa jäädä jos saa luottamuslauseen oikeistolta, varsinkin jos Varsova ratifioidaan. Siihen ei tuntunnuttu [tark. ”tuntunut”] olevan halukkaita puuttumaan. Vesterinen arveli, ettei olisi oikein kunniallista muiden hallituksen jäsenten jäädä, jos Holstin työt hyväksytään kun mies on heitetty mereen. Luulen että moni ajatteli samoin.
Surettavan ”kaikellaista”. Ryynänen kertoo P. Tanskasen puuhaavan itseään edistysmielisten vaaliliittoon ja, jos tulee valituksi, tulla maalaisliiton ryhmään!
Asema Helsingissä on mässähtänyt. Ei mitään kurssia. Saa mennä kuten vain.
Alan yhä selvemmin käsittää, että politiikka on tullut kansamme elämässä liian keskeiseksi asiaksi. Olemme joutuneet jonkullaiseen epänormaaliin huumetilaan, jossa tuijotetaan eduskuntaan ja hallitukseen aivonsa puhki. Ja kuitenkin on hallitus aina rempallaan! Kansa valitsee eduskunnan, jonka pitäisi kyetä pitämään huoli myöskin maan hallitusasiain järjestämisestä, mutta – eduskunta tekee hallitsemisen ja hallituksen mahdottomaksi. Sellainen tilanne ei ole luonnollinen!