Perjant. 28. Heinäk.

Kirkas, kaunis, hieman tuulinen aamu. Pilvi vielä leijailee sieluni yli, mutta alkaa tuntua jo poistumisen oireita. Punaruusut puutarhassamme ovat ihanoita!
Lähdemme Annin kanssa Lehtosen emäntää hautaan saattamaan. Vanha ystäväni on jäänyt yksin. Ajattelen nyt poistuneen elämää: lakkaamatonta, uskollista aherrusta aamusta iltaan, vuodesta vuoteen, koskaan kysymättä huvia ja lepoa, aina kotona.
Hautajaisissa oli liikuttavia kohtauksia. Vanhan ystäväni seppeleen laskeminen, samoin hänen 5:den tyttärensä, kukin perheensä puolesta ja vihdoin tytärten laulu umpeen luodulla haudalla. Siinä kaikessa oli tällä kertaa, tässä tapauksessa syvää tunnetta joka pani syrjästä katsojankin sydämen värisemään.
Illalla olimme yhdessä Hollon kanssa. Käytiin ottamassa mitat Alkiomäkeen tarvittavista uusista ovista ja ikkunoista.
Sitten haastelimme pojistamme, Juhosta ja Paavosta.
Tämän keskustelun jälkeen ilmaisin Paavolle lopulta tulleeni siihen käsitykseen että epävarmuus siitä, mitä hän tulee lukemaan on ratkaistava siten että hän alkaa lukea lakitiedettä.
Paavo sanoo että kun hän nyt sotaväessä on niin vieraantunut lukemisajatuksesta, ei hänellä tällä kertaa ole erikoista mielenkiintoa mihinkään. Mutta ei tämä ajatus hänelle ole epämiellyttävä, hän on sitä itsekin ajatellut. Hänellä ei ole suurempaa mielenkiintoa muuhunkaan. Hän tuntui olevan iloinen siitä, että minä olin asiassa nyt päässyt ratkaisuun. Minä olin aikaisemmin sitä mieltä, että hänen tuli aluksi lukea maisteriksi ja sitten vasta tarkemmin ottaa kurssi, miksi valmistua, kun tutustuu asioihin ja saa kokemusta. Se ei Paavoa miellyttänyt, koska se merkitsisi pitkää, kallishintaista luku-aikaa; hän tahtoisi pikemmin toimeen. Nyt tehtyyn ratkaisuun tuntui hän olevan tyytyväinen. Mutta minä jätin asian harkittavaksi hänelle.
Samalla oli kysymys: Helsinkiin, vai Turkuun? Mutta hän haluaa Helsinkiin ollakseen yhdessä Väinö Oksalan kanssa, he kun aikovat yhteisen asunnon. Sitä paitsi Turun lakitiet. järjestymisestä ei ole vielä varmuutta.
Minä ratkaisin tällä kertaa asian lainopillisten lukujen eduksi sen vuoksi, että luulen pojalla olevan siihen jotain luontaisia edellytyksiä, sekä, että lainoppineilla on avoinna niin monia uria. Silloin on myös vapaa elämässään valitsemaan ja antautumaan myös vapaisiin toimiin, jos luonne ja taipumukset näyttävät vetävän; ei ole niin sidottu.