Tänään siis Paavo meni sotapalvelukseen. Minua on vaivannut kaikkina näinä päivinä, kun hän on ollut Hgissä, kaamea tunnelma, mutta en ole sitä hänelle näyttänyt. Hänen laitansa on ollut ilmeisesti sama.
Eilen illalla olimme Kansallisteatterissa katsomassa Juho Vesaista. Hyvä kappale ja hyvin näytelty.
Paavon ja minun suhde on edelleen avonainen, läheinen ja kirkas. Sanoin hänelle, että luotan häneen aivan täydellisesti, josta syystä en enää häntä ollenkaan varoita. Hän sanoi koettavansa olla sen luottamuksen arvoinen. Ja sitten puristin hänet rintaani vasten ja lupasin joka ilta ja aamu rukoilla hänen puolestaan.
Minulla oli sitten aivan sama tunnelma kuin silloin, jolloin vein hänet lyseoon. Mutta silloin oli hän lapsi. Nyt on hän nuorukainen. Uskon että hän ottaa ja kykenee ottamaan tilanteen välttämättömyyden huomioon ja voi asettua uusiin oloihin.
Tänään oli eduskunnassa suuret turnajaiset juopumusrikos-laista. Puhuin. Sanoivat kaikki minun onnistuneen.
Illalla kotiin!
Paavo jää – kasarmille.
Olen hajamielisyydessä unohtanut yhtä ja toista.