Inkerin kysymys. Inkeriläiset sotajoukot. Otetaanko ne Suomen palvelukseen? Asiasta keskusteltiin eduskunnan hallitushuoneessa. Sotaministeri puolsi sitä. Sisäministeri samoin. Ellei niitä nyt avusteta, katkeroittuvat. Tämä tilanne ei tulisi kuitenkaan pitkälliseksi. Holsti: Inkeriläiset olisivat valmiit siirtämään Virossa palvelleita 1500 sotilasta Suomen puolelle, kun Viro on tehnyt rauhan. Karjalassa on kansa kovin niitä vastaan.
Sisäministeri: Ehdottomasti estettävä Virosta tulevat tänne siirtymästä. Valitetaan että niissä on punaisia.
Sotaministeri: Annettava ½ milj. kuuk. Saisivat sillä pitää itsensä yllä.
Hahl: Nyt olisi harkitsematon heittää hukkaan Inkerissä sitä työtä joka on tehty. Avustettava – Lahden tuolla puolen olevat toistaseksi jätettävä.
Kallio suostuu ehdotukseen, ehdolla että johto muuttuu.
Soininen samoin. Ennen kaikkea Elfvengrén pois.
Hyväksyttiin. Jätettiin Sota- ja Sisäministerin huostaan.
Spåre-kysymys. Sotaministeri oli tullut omantunnon vaivoihin sen johdosta että olin niin voimakkaasti vastustanut eversti Spåren nimitystä v.t. intendentuurin päälliköksi. Hän esitti asian uudelleen neuvoteltavaksi. Tulos oli, että hän otti asian harkitakseen eikö voisi saada jotakuta toista.
Hallituskysymys. Pääministeri on neuvotteluissa Ehrnrothin ja Tulenheimon kanssa. Edellinen myöntyväisempi. Minä alan aavistaa että siitä ei tule mitään. Tämän hallituksen täytyy jättää paikkansa ja jättää presidentille ja eduskunnalle tilaisuus järjestää hallitus niin kuin parhaiten voivat.
Ja sitten! Minun täytyy saada ainakin 2-viikon sairasloma! Menen kotiin ja makaan. Tulee olemaan ihanata saada hieman levätä.