Palaan juuri hautausmaalta. Olin osoittamassa haudankaivajille, Mikko Huhtamäelle ja Matti Lehtimäelle haudan paikan. He kaivavat – hetki lähenee, jolloin Äiti pääsee Isän viereen. Ilma on tänä aamuhetkenä lumoovan kirkas ja lämpimän raikas.
Odotamme veljeäni aamujunalta.
Hilma tuli eilen.
Nyt on monena yönä ollut niin kylmä, että aamusin on maassa härmää.
Lehden kasvu on ollut useita päiviä pysähtyneenä.
– – –
Kalliolta sain taas ystävällisen kirjeen. Hän on vilpitön ystävyydessään. Kirjoitin hänelle; samoin Lohelle ja Kärjelle. – Myös valtioneuvos Laitiselle kirjoitin.
– – –
Tämä hautajaisvalmistelu on niin kummallista. Sisältää: yrityksen koettaa tyydyttää ihmisiä ja heidän vieraanvaraisuusvaatimuksiaan. Kuitenkin jää aina joukko tyytymättömiä. Ja monia loukataan. Vaikka tekee parhaansa. Minä en suuria välitä, mutta vaimoni sitä hieman areksii.
– – –
Äiti-kullan elämä on siis alkanut uusissa oloissa. Ruumis olikin jo kovin riutunut.
– – –
Sotalaitoksemme. Nyt on Pohjanheimo anonut ja saanut eronsa sotaväestä ja siirretty nostoväkeen. Hän oli puhtaasti ruotsalaisen ja kieltolakia rikkovan vainon uhri.
Tasavallan presidentti alkaa jo liian huomattavasti nojata oikeistoon.
Minä pelkään että hän laskee väärin. Se vierottaa hänet yhä kauemmas vasemmistosta.