Ihminen on oikeutettu, jopa velvollinen etsimään elämässään iloa. Me vain niin usein erehdymme laadusta. Asetamme ilomme aiheeksi kelvottomia elämänarvoja: koreutta, mukavuutta, rikkautta, kunniaa, y.m.s. Ei sellaisille perusteille voi rakentaa hyvää vilpitöntä, puhdasta elämäniloa. Sitä vastoin taito löytää elämässä Jumalan tahdon pettämättömät merkit, suunnat, noudattaa ja kasvaa noudattamaan niitä, se vie elämänilon lähteille, missä löytää jatkuvaa tyydytystä. Tänään on satanut ja lumi menee maasta.
Hinssa-Hietanen toi 1 vanhan sylen halkoja à 250 mk syli.
Olisimme menneet ajelulle Perälään Nurmioon, mutta emme saaneet hevosta.
Luen. Sanomalehdet tapaavat minut nyt rauhanmajoissa. Niiden riitoja on näin syrjästä katsoen, kun ei ne itseä koske, melkein hauska lukea.
En saattanut kuitenkaan: kirjoitin huomis. Ilkkaan ’’Talonpojat ja bolshevismi.’’
Minua alkaa huvittaa eräs oma näköhäiriöni: että olin loukkaantunut siitä että ”Juoppohullulle’’ eivät eräät estetikot tahdo antaa taiteellista arvoa – Sehän onkin yllytys- ja propaganda-kirja. Sen oikeutus on varmasti yhtä suuri kuin minkä esteettisesti hyväksytyn kirjan tahansa. Ja minähän taistelen suuren asian puolesta. Jos minua luetaisiin pelkkiin taiteilijoihin – valittaisin ’’korkeampiin’’ väärästä luokittelusta!
Se on taistelukirja. Siksi on se tunnustettu. Minä tahdon tehdä muitakin sellaisia. Niitä eivät tule tavalliset taidearvostelijat ylistämään. Ja se on oikein. Vasta sitten kuin minun ajamani aatteet voittavat taidemaun – jos voittavat – sitte tulee niiden vuoro olla taidetta.
Kirjallisuudessa täytyy vallita samat estetikan luonnonlait kuin esim. maalauksessa.