Aamukahvin kera tuodaan tieto että joukot Sockenbakassa ovat antautuneet, 2000 punaista. Luulen että se merkitsee kaupungin antautumista, mutta huomaan sen pian erehdykseksi. Sillä kanuunajyske alkaa taas kuulua kohta ja ulkoa tuodaan tieto, että punaiset aikovat taistella viimeiseen mieheen.
Taistelu Humalistossa
Heti noustuani käyn Runeberg-kadulla koleraparakkien ohi, Fjäldalissa. Siellä on taistelu paikka aivan lähellä. Kuuluu äärestä kiivasta kuularuisku- ja kivääriammuntaa. Kuuntelen hetkisen ja palaan huoneeseen.
Päivän kuluessa
yritän kirjoittaa valmiiksi julistuksemme, vaikka se kohtaa hieman vaikeuksia kun en saa olla yksin. Onnistun vihdoin. Syömme hätäisesti aamiaisen.
Kaduilla on levotonta ihmisliikettä. Kaupungilla ovat ampuneet kaduilla ja ajaneet ihmisiä pois.
Yhtäkkiä kirkuvaa huutoa kadulta. Siellä punakaartilainen viittoo ja huutaa ikkunoita sulkemaan.
Tuodaan suojeluskunnan julistus, jossa kehoitetaan sulkemaan ovet ja ikkunat.
Klo 1 siirtyy tykkituli lähemmäksi. Runebergin kadulla marssii pieniä punakaartilaisparvia.
Yhtäkkiä ankara kiväärituli Kampin torilla. Ihmisiä juoksee hengen edestä. Se lie ollut kadulta pois ajamisen tarkoituksessa.
Pari autoa vie punaisia huimaa kyytiä taisteluun Rautatiekatua. Muutamia palaa Fredrikin katua, paenneetko? vai katuvartiostoonko kuuluvat? Katu tyhjenee joutilaasta väestä.
Suuriääninen kanuuna moikaa jo tuossa kallion takana. Aletaan valikoida lapsille ja naisille suojapaikkaa huoneistossa. Omituinen vaikutus tuolla kanuunajyrinällä. Se kutsuu kuin musiikki. Mutta ei ole asetta eikä muitakaan mahdollisuuksia. Odotamme juuri ikkunamme edessä syntyvän taistelun. Siinä on Kampin kasarmi, siinä Nikolaijeffin varasto.
Ikkunalaudalta tyhjennetään minun ’’Suomen Kartastoni”, koska tämä ikkuna voi tulla ampumalinjalle.
Ammunta Fjäldalin kallioiden takana kiihtyy.
Klo 2,20 juoksee kymmenkunta punakaartilaista pitkin Rautatiekatua, kyyryssään, nähtävästi varoen kallioilta valkoisten ammuntaa. Niissä on 4-5 naista, niistä yksi ampuu…
Kampin kasarmin päädyllä on nyt vahvistettu vartiosto.
Kerttu tuli tänne klo 1/2 3. Silloin kuului Töölön viertotieltä ankara kuularuisku ammunta. – Museokadulla oli ammuttu tuhkatiheään, punaiset: yksi rauhallinen kulkija haavoittui. Ammuttiin vain ilman aikojaan.
Kuularuisku- ja kiväärituli lähenee Temppelimäelle, ja Dagmarin kadulle päin.
Yhtäkkiä huuto kyökistä: ’’Saksalaiset tulevat! Tulevat! Ryntään kyökin rapusta ulos. Siellä kaikki ikkunat täynnä väkeä: hurraa, eläköön! huutoa! Vastakkaiselta Auroran kadulta laskeutuu saksalainen etujoukko. Me huudamme ja liehutamme lakkeja. He vastaavat.
Kampin kasarmi alkaa kuularuiskutulen. Talomme porttikäytävään pistäytyy muutamia kymmeniä saksalaisia. Heitä laskeutuu Fredrikkiä, Rautatiekatua molemmin puolin. Ammuntaa Nikolaijeffilla ja Kampin torilla.
Kaksi saksalaista saavat meillä toinen ruokaa, toinen kaljaa. Ovat koko päivän olleet syömättä.
Taistelu kiihtyy. Eräs punainen yrittää karata Kampin kasarmista, ammutaan. Samoin 2 ryssää. Kampin kasarmille heilut. valkoista lippua. Saksalaiset menevät sisään.
Saksalaisista ei ole yhtään vielä kaatunut. Ihmisiä parveilee kadullamme. Kanuunat jyskivät Nikolaijeffin puolella. Kuularuiskujen ratina täyttää ilman.
Suuren inhimillisen eron huomaa heti: Saksalaiset tulevat rauhallisina, hymyilevinä, ei rauhallista väkeä mitenkään hätyytetä.
Klo 5 kovaa kuularuiskutulta Turun kasarmin tienoilla. Rautatiekatua marssi suurempi saksalainen armeijaosasto rensseleineen, kivääreineen, kuularuiskuineen. Vakavaa, karaistua, pienikokoista väkeä. Tervehdin lakkia heiluttaen, huudetaan eläköön ja hurraa. Naiset jakelevat voileipiä, kaljaa, limunaadia. Jossain kaupungilla moikavat kanuunat, kuularuiskut rätisevät ja kiväärit säestävät tuossa parinsadan sylen matkassa… Yhä uusia joukkoja saksalaisia tulee. Niitä on tullut Porvoosta ja Karjalta päin.
Klo 1 on laskenut saksalainen laivasto rantaan, m. m. kaksi dreadhnoughtia.
Tämän talon samassa rappukäytäv. kuin me asumme on Kampin kasarmista ampuneet punaryssät 5 kerroksen palkongilla 2 suojeluskuntalaista. Toinen kuoli, toinen sangen heikkona vietiin sairaalaan. Saksalaisia sanitäärejä yhden suojeluskuntalaisen kera juoksee ylös. – Punaisenristin autot kiitävät huimasti edestakaisin Rautatiekatua…
’’Hyviä setiä ne on,’’ opettaa Sanni viereisessä huoneessa Viljalle.
Yhdessä tunnissa muuttui väri kaduillamme punasesta valkoiseen.
Ensiote oli näin: Saksalaiset ryntäsivät porttikäytävästämme rautatiesillalle. Toiset jäivät siihen makuulleen tai kyyrylleen. Kaikki juoksi kasarmin nurkalle, panivat kuularuiskun käymään, kun portista alkaa paeta punaisia ja ryssiä. Kasarmissa antautumismerkki. Kaikki saksalaiset juoksevat kasarmin juurelle. Silloin yrittää kaksi ryssää ja yksi suomalainen punanen juosta kasarmista, mutta ammutaan. Suomalainen jää haavottuneeksi. Ryssät kuolevat. Tämä oli hetkinen vain sen jälkeen kuin tässä talossa heidän puoleltaan ammuttiin kaksi suojeluskuntalaista.
Klo 5.15. Huumaavaa kuularuiskutulta, kivääriammuntaa, silloin tällöin punaisten kanuunajyräyksiä. Ampuvat rautatie makasiinilta.
Saksalaisten mukana on ollut joku suomalainen upseeri Adolf Taimi. Hän oli kaatunut Fredriksbergissä. Siellä oli haavoittunut n. 30 saksalaista.
Eräs Punaisen ristin sosialistinainen oli revolverilla ampunut saksalaisia. Ammuttiin heti.
4 punaista joutui Töölön perällä vangiksi. Ammuttiin heti. Saksalaiset ilmoittavat, että he eivät anna armoa niille, jotka tavataan ase kädessä.
Punaiset ovat edellisvuorokauden kuluessa vieneet suuret määrät rautatien liikkuvaa kalustoa Venäjälle.
Klo 6: Rautatie- ja Nervanderin katujen kulmassa katselemme kun taistelu käy Maitosentraalin ja Rautatiemakasiinin kuularuiskutuksessa. Turun kasarmi, Sos.dem. nuorisoliitto ja Seurahuone ampuvat ja pitävät vallassaan Heikin katua. – Työväentalon tornissa on jo ampuma-aukko. Jossain Sörnäsissä palaa. Siirrymme Korpisaaren kanssa Rautatiekadun eteläreunalle. Huumaava kuulamyrsky laulaa. Kerttu tulee siihen. Huomaan vaaran kasvavan. Lähdemme Arkadiakatua asuntooni kiertämään. Venäläisen gymnasin luo tuoksahtaa parvi suojeluskuntalaisia. Kertovat gymnaasiin kätkeytyneen punaisia. Talo on sulettu. Alkavat yrittää sisään.
Klo 8 lähden saattamaan Kerttua KVS:raan. Käymme Fredrikkiä ja Dagmaria. Temppelikadulla muuan suomalainen selittää kahdelle saksalaiselle upseerille Helsingin karttaa. Siltasaarelta näkyy kaamea loimu, kuularuiskutuli yhä räiskää. Museon puolella eräitä laukauksia kanuunilla ja kivääritulta.
KVS. kulmassa ihmisiä. Rouva Suomalainen voileipätarjottimineen. Kertovat siinä olleen muutamia savolaisia poikia Mannerheimin armeijasta. – Lähellä olevan puutalon seuduilta kuuluu yksinäisiä kiväärilaukauksia.
Jätän Kertun. Palaan. Tapaan Temppelikadulla Ahavan. Puhumme eduskunnan mahd. Vaasassa kokoontumisesta.
Tultuani kertoo Einari, että klo 1 on tullut Saksan laivasto. Pietarin kadulla ollut kova taistelu.
Ruotsalainen teatteri ja Turun kasarmi, sekä Siltasaaren puolella joku spriivarasto palavat.
Huumaavaa räiskinää. Sodan kaamea tunnelma. Ei pelkoa, mutta murhetta. Miksi kaikki tämä? Miten hirveä on luonnon ja historian laki. Sos. ovat vihaa kylväneet, tässä on sato!
Klo 8,50 seisomme paraatikäytävässä. Suuri ilohuuto Henrikiltä päin. Samalla naisten huutoa, valitusta. Saksalaisten laulua. Joku punaisten varustus on vallattu.
Mutta yhä jatkuvat yhteislaukaukset ja kuularuiskut kamalaa lauluaan. Se paisuu yhtäkkiä keskikaupungilla päin hirmumyrskyn tapaiseksi. Sen keskeltä tuo huuto, itku ja laulu…
Klo 9.30 tulee saksalainen upseeri ja kysyy yösijaa. Mieluisasti. Parikymmentä miestä, jotka on määrätty tähän kulmaan vartioon, sijoittuu meille ja naapuri-parturille. Minun vuoteeni tarjoomme upseerille, mutta hänen täytyy olla miestensä joukossa. He makaavat parturisalongissa ja kyökissä. Ovet ovat kaiken yötä auki.
Nyt annamme vieraillemme leipää, voita, juustoa, sokeria, ylhäältä naapurit juutalaiset tuovat herkkuvoileipiä. Saavat syödä. Teetä juoda. Ovat olleet liikkeellä viime yönä klo 2:sta syömättä, lepäämättä. Väsyneitä.
Eräs murheellisena käsi poskella kyökissä:
’’Me olemme saksalaisia, emmekä tiedä mitä pahaa nämä punaiset ovat tehneet.’’
Ymmärrän tätä vieraan maan kansalaisen, mahdollisesti sosialistin, kaameata huokausta. Minun on niin raskas, niin raskas olla. Kuinka hirveä on Suomen sosialistien johtajain rikos!
Sähköjohdot ovat sosialistit katkaisseet, joten ei saa valoa. Parilla kynttiläpätkällä tullaan toimeen.
Käymme yöpuulle. Ulkona jatkuu sota entisessä kauheudessaan.