Inkerin kysymys. Tänään puhelimessa pyysi yliopettaja Toikka saada puhutella Inkerinmaan asiassa. Kohtasimme Säätytalon ravintolassa. Hän selitti Inkerinmaan onnetonta tilaa. Siellä on nyt pohjois Inkerissä 2000 miestä, Suomessa noin 300, valmiina lähtemään everstien Sihvon ja [nimi puuttuu] johdolla.
Mutta nyt on kysymys rahasta. Häntä oli neuvottu meidän luo. Annoin hänelle neuvon: kääntyä Aunuksen komitean puoleen ja koettaa yhdistää Aunuksen ja Inkerinmaan asiat samaan ylijohtoon.
Eilen olimme jo saaneet järjestetyksi, että valtiovarain valiokunnan eri ryhmien johtavain jäsenten suostumus oli saatu siihen, että budjetissa varataan muutamia miljoonia Aunuksen vapautusta varten. Jos nyt Aunuksen ja Inkerinmaan asia yhdistetään, selvenee jälkimmäisen rahakysymys. – Aluksi olisi Suomen hallituksen annettava inkerikoille puolen miljoonan laina. Sanoin, että meidän ryhmän luulen varmasti hyväksyvän tämän.
Yliopettaja Toikka otti nyt kehittäkseen asiaa tällä pohjalla.
On merkillistä, miten asiat kehittyvät! Viron, Aunuksen, Inkerin asiat ja vapautus työntyvät itsestään esiin ja pakottavat ratkaisuun. Ja suomalais-valtio syntyy!
Samalla aikaa ruotsikot varustavat tulevaisuuden valtaansa säilyttämään. Mutta me ml:set emme anna itseämme nyt houkutella koti- eikä ulkomaisella painostuksella – antau-tumaan suomettarelaismonarkistiseen myönnytykseen.
Kielikysymys kuohuttaa nykyään ruotsikkoja!
Kuohuttakoon.
Mannerheim kulkee Ruotsin kuninkaan vieraana suurella komeudella. On ilmeistä että se on laitettu, koko triumfi, pelkästään Suomen kuningas-agitatoorinen merkitys, samalla kun sillä on tarkoitus lumota suomalaiset alistumaan ruotsalaisten vaatimuksiin täällä.
Kunhan vain ei Mannerheimista saataisi kruununtavottelija?
Joka tapauksessa kerrotaan, että täällä Helsingissä puuhataan siihen suuntaan, että jos vaalit menevät monarkisteille epäsuotuisaan suuntaan – täällä Mannerheim julistautuisi diktatoriksi.
Ken elää, hän näkee.