Matkustamme Kallion kanssa samassa kupeassa. Hänen mielialansa hallituksen toimintakyvystä on hyvin pessimistinen. Ei saada mitään kynsistään. Pelkäämme asian menevän hulluun suuntaan. Mutta meillä ei ole mahdollisuutta niihin sekaantua. Ilma on tänään kaunis kun lähenemme Etelä-Pohjanmaata.
Saavun kotiasemalle. Paavo on vastassa. Tulen kotiin. Täällä on kaikki ihanaa. Kunpahan tämä, nyt hyödyttömälle ensi kerran tuntuva asevelvollisuuteni loppuisi! Tahtoisin niin mielelläni, niin mielelläni, poistua näyttämöltä kulissien taakse, elääkseni henkilökohtaista kasvatuselämää, hiljaista kirjailijaelämää, jakaakseni perheeni kanssa päivien ilot ja vastenmielisyydet, ohjatakseni ja kasvattaakseni lapsiani. Voi, niin paljo jää minulta tällaista tekemättä. Sota vie aikani ja se on niin raskasta, tämä sota, jossa tulevaisuus taas niin synkistyy.
Ne kuuluvat luulevan että minä, muka, tulisin asettumaan presidenttiehdokkaaksi! Ne luulevat siis, että minäkin olen sellainen joka omien harrastusteni vuoksi ajan edustamiani poliittisia harrastuksia. Mutta rauhottukaa toki! Minä en koskaan mene hallitukseen enkä myöskään rupea presidenttiehdokkaaksi. Minä olen vain tavallinen, sivistymätön kansanmies, joka varsin hyvin tuntee omat puutteensa ja vielä paremmin omat mielitekonsa.
Kieliä taitamattomana, edustavaan elämään tottumattomana en koskaan uhraa itseäni sen epäonnistumisen mahdollisuuksiin, joka minua odottaisi edesvastuullisissa toimissa. Minä rakastan liijan paljon kansaani, uhratakseni sen valtiolliset mahdollisuudet minuun kohdistuvien naurujen alaiseksi. Minä ikävöin liijan syvästi kirjojani, hiljaista kirjoituskammiotani, tilaisuutta henkilölliseen itsekasvatukseen, uhratakseni itseäni sellaiseen tehtävään joka on luonteelleni niin äärettömän etäinen ja vieras kuin hallitusvirkamiehen tehtävä. Kun minä politikoin, teen sitä aina ’’omatoimisena’’ kansan asianajajana, kenties pohjaltaan enempi vilpittömäin tunteiden kuin valtiollisten periaatteiden johtamana. Minä en ole ammattipolitikoitsija, en jumalauta, sen sanan tavallisessa merkityksessä. Minä olen joutunut tämän kansanliikkeen etunenään työnnettynä – eikä kukaan voi riemuita vilpittömämmin kuin minä, jos Jumala piankin antaa jonkun aallonkuohahduksen pyyhkäistä minut näyttämöltä tänne kotiini omien tehtävieni ääreen.