Kävin Vaasassa. Siellä ei ollut mitään erikoista pahaa, eikä hyvää. Suunniteltiin ja järjestettiin asioita. Sitten joulusaunassa äitini kanssa. Ajattelin ensin suostua siihen että Kerttu saisi mennä Momman kanssa saunaan, kuten hän tarjoutui ja Mommakin jo suostui. Ajattelin omaa mukavuuttani, ettei olisi tarvinnut nähdä vaivaa vanhuksen pesemisestä. Mutta sattuikin niin, että Kerttu sai juuri vieraan. Menin äidin kanssa, aluksi tuntien apeata mieltä, kun luulin nautintoni sen kautta menevän. Mutta heti kun tulimme saunaan ja riisuin äitini, näin hänen taas jatkuvasti kuihtuneen ruumiinsa, katosi apeus ja aloin tuntea iloa siitä, että sain tehdä hänelle tämän, kenties viimeisen saunotus-palveluksen. Tunsin myös, miten vanhus nautti siitä.
Sitten tuli Paavo. Momman saatoin pukuhuoneeseen pukemaan. Olimme saunassa Paavon kanssa. Nautintoni oli tullutkin kaksinkertaisena.
– – –
Iltajunalta hakivat Paavo ja Kerttu myöskin Allin.
Niin että nyt olemme kaikin kotona.
Meillä on Elina Poola pienen Katri-tyttönsä kanssa. Se on herttainen, 5-vuotias lapsi.
Joulukuusella on meillä perheiloa. Tuo pieni vieras tuo siihen elävyyttä.
Pitääkö tuonkin lapsen tulla maailmassa kärsimään isättömäin kirousta?
Miten rikollinen ja paha on maailma!
Olen lukenut Kauppis-Heikin joutsenlaulun: Paimen ja lampaat. Siitä olisi varmaankin tullut Kauppis-Hn paras kirja. Kaikissa muissa hän on ikään kuin etsinyt ihannettaan, tässä on hän sen löytänyt. Se alkaa erinomaisella tavalla. Kohtalo vain esti sitä jatkamasta.