Ryhmäin välisessä valtuuskunnassa esitti rahaministeri kahvin tuontitullin korottamista. Kahvintuonti 1913 oli 12,800,000 kiloa. Kahvin tulli ollut 40 p. kg. Mutta Vaasan hallitus korottanut 80 penniin. Paahdetun kahvin tulli 1:20. Teen 3:- kg. Jos kahvin tulli korotetaan à 10 mk kilolta, se tuottaisi 120–120 milj. mk. Valtioneuvosto olisi yksimielisesti tällaisen tullikorotuksen kannalla. Alkio ilmoitti että ryhmä ei ole asiaa käsitellyt, mutta yksityisesti hän on sitä mieltä, että tämä tullin korotus on toimeen pantava.
Kairamo kannatti veron korotusta. Se olisi ulotettava myös teehen ja kaakaoon.
Kallio: jos hinnat eivät tule yli 15–20 markan, olisi tulli sallittava. Turkuun tulleista kahveista kerrottu perittävän 30:- kilolta. Jos siihen lisätään tulli, on se jo kohtuutonta. Kaikki puhujat kannattivat sekä kahvin, että kaakaon ja teen tullin suhteellista korotusta.
Huomautin karamällien verotuksesta. Nevanlinna kannatti.
Alkio ehdotti keskusteltavaksi, eikö olisi toimittava niin, että valtionhoitaja itse menisi Pariisiin valvomaan Suomen etuja rauhankongressissa.
Kairamo arveli, ettei nyt pitäisi tehdä mitään asiassa. Valtionhoitajan asema on nyt niin arvokas, että hän voisi joutua siellä nöyryytyksiin.
Kallio kannatti Alkiota.
Vrede yhtyi Kairamoon. Valtionhoitajan on hoidettava nyt hallitusta maassa. Jos häntä ei otetaisi vastaan, olisi se nöyryytys. Ehkä ulkoministeri.
Schybergson. Kysymyksen ratkaisu riippuu valtionhoitajasta. Eiköhän asia olisi ensin valtioneuvostossa mietittävä. Siinä Alkio oikeassa, että asiat menevät huonoon suuntaan.
Lundson. Jos valtionhoitaja voisi mennä, ehdotusta ei olisi hylättävä. Valtioneuvoston ensin valmisteltava.
Virkkunen. Yhtyi Lundsoniin. Rahaminist. Castrén voisi tehdä keskustelusta selkoa valtioneuvostosta.
Kokko. Pari miestä valtioneuvostoon tekemään ehdotusta.
Alkio ilmoitti, että ellei valtuuskunta ota tässä mitään alotetta, niin me tulemme vielä tänä päivänä ottamaan alotteen ja käymään valtionhoitajan luona. Jollei asiaa saada näin järjestymään, tehdään välikysymys.
Läsnä ollut rahaministeri K. Castrén sai toimekseen esittää hallitukselle keskustelun. Hän lupasi sen tehdä kohta, joten asia pitää tulla valtioneuvostossa esiin jo tämän päivän aamuistunnossa. Siitä luvattiin antaa vastaus jo tänään. Valtioneuvoston olisi harkittava ehdotustani ja esitettävä se sitten valtionhoitajalle.
Suostuimme tähän.
Perustuslakivaliokunta. Tulivat experteiksi lääkintöherrat Karvonen, Koskimies.
Vrede: Kun on herättänyt laajoissa piireissä suurta epäilystä, kun lakiehdotus lääkärien mobilisoimisesta, se kun rajoittaa yksityisten vapautta, oli pyydetty hroja kuultavaksi: Halutaan kuulla, mitkä syyt vaikuttaneet tämän esityksen. Tarttuvat taudit vai kunnanlääkärien puute? Kun lääkärien lukumäärä on vähäinen kuinka pian voidaan otaksua lääkärien lukumäärän lisäystä. Ensin missä suhteessa tämä lääkärien työpakko tarpeellinen?
Professori Karvonen. Kun asia tuli vireille oli lääkintähallitus siinä tilassa, kun oli Venäjältä tulossa kolera ja pilkkukuume, ei ollut mitään mahdollisuutta saada lääkäreitä toteuttamaan tätä tarkoitusta. Samoin ei saatu sotilastoimiin lääkäreitä. Oli tarkoitettu lääkäreille samanlaista mobilisointia kuin juristeille. Jos sattuisi, että syntyisi sotatila, oltaisiin yhtä pääsemättömissä kuin äskeisen sisällissodan aikana. Edelleen sitä mieltä, että laki välttämätön, ettei jouduttaisi samaan pääsemättömään.
Sotaylilääkäri Bonsdorff ruotsiksi. Sotalaitoksessa vain vähä lääkäreitä. Koko sotalääkärijärjestö heikko. Mitä lakiin tulee, synnyttäisi se vain vastenmielisyyttä. Luulee vapaaehtoisesti riittävästi saatavan lääkäreitä.
Lääkäriseuran puheenjohtaja Tollet ruotsiksi: Lääkärien keskuudessa ei olla suosiollisia asetusta kohtaan. Asia pitäisi voitaman järjestää vapaaehtoisesti. Mutta ellei muu auta, olisi laki kuitenkin tehtävä väliaikaiseksi, esim. 2 vuodeksi. Silloinkin sovellettava vain kaikkein suur. hädässä. Ikäraja 40 v. En määrännyt aikaa.
Lääkintäneuvos Koskimies. Yhtyen tri Karvoseen lisäsi. Lääkintähallituksessa oli tämä toimenpide ajateltu sovellettavaksi tilapäisiin tapauksiin, kulkutautien, sotilastapausten y. m. sattuessa. Suurempain kulkutautien sattuessa olisimme nytkin aivan voimattomia. Kun lääkintähallitus kesällä pyysi hallitukselta pakkotoimenpiteitä kehoitti hallitus vapaaehtoisuudentietä asian järjestämään. Silloin Lääkintähallitus kiertokirjeillä kehoitti lääkäreitä vapaaehtoisesti antautumaan sotalaitoksen ja kulkutauti-tarpeen palvelukseen, mutta se ei aiheuttanut mitään tulosta.
Karvonen. Laki tarkoitettu tilapäiseksi. Tri Tolletin ehdottama aika 2 vuotta liian lyhyt, siksi ei lääkäripuute poistu.
Tri Tollet puolsi edelleen 2 vuoden aikaa.
Prof. Bonsdorf. Jos laki tehtäisiin tilapäiseksi ja sovellettaisiin vain suurimmassa hädässä, niin ei olisi syytä sitä vastustaa.
Valiokunnassa Lundson, Alkio ja Kokko puol-sivat lain säätämistä määräajaksi, esim. 3 vuodeksi. Estlander katsoi että asiantuntijat olivat luopuneet, ettei sotilasalalla eli muualla olisi ollut lääkäripuutetta. Hänestä olisi siis esitys hylättävä.
Syntyi laaja keskustelu siitä, oliko laki säädettävä määräajaksi vai vakinaiseksi. Me kaikin, maalaisliiton miehet, minä, Vuorimaa, Kokko, Heikkinen puolsimme sitä, että laki tehtäisiin vakinaiseksi, mutta sovellettavaksi ainoastaan sotatila- ja kulkutautitapauksissa. Kaikki muut puolsivat rajoitettua aikaa 3 – 5 vuotta.
Äänestettiin oliko laki säädettävä vakinaiseksi, vaiko 4 vuodeksi, valiokunta kaikilla äänillä meitä vastaan päätti rajoittaa sen 4 vuodeksi.
Lääkärien ikäraja 40 vai 45 vuotta äänes-tivät taas kaikki 40 vuodeksi, meidän 4 ä vastaan, joilla puolsimme hallituksen esitystä, siis 45 vuoden ikärajaa.
Että lääkintähallitus antaa aina määräyksen hyväksyttiin 13 ä Vuorimaan ja Kokon ääniä vastaan.
Jaostoon asetettiin: Vuorimaa, Vrede, Malmivaara, Lundson.