Jo ½ 8 on Paavo luonani. Olin nähnyt ikäviä, levottomia unia. Hän kertoo, ettei ole yhtään nukkunut. Tahtoo minut taas saattamaan itseään kouluun. Päätin että nyt pyydän Rehtorilta luvan saada hänelle lupa maanantai-aamuun. Kotona lämmitetään sauna. Lapsi saa kotona nukkua 3 yötä, hoidetaan. Sillä toivon hermoston tulevan kuntoon. Rehtori suostui. Kun Paavo tuli aamiaiselle ja kuuli tämän, tuli heti iloiseksi. Se on kestänyt koko päivän. Hän sanoo olleensa koulussa kahdella tunnilla nukuksissa. Mutta nyt hän jo voi ajatella muutakin kuin ikäväänsä. Ajatus ja mieliala vapautuu painostuksesta. Toivon varmasti että maanantaina hän on terve ja että ikävä loppuu siihen myös. Olemme monasti rukoilleet hänen kanssaan yhdessä. Jonkun verran saa hän sen kautta rauhoitusta.
Sodasta yhä edelleen kuuluu vain jatkuvia selosteluja ”raivoisista”, ”hurjista” tappeluista. 10–20 000 kaatuneiden juoksuhautojen ruumiilla täyttämisestä. Herra Jumala, minkälaisia ovat ihmiset! Asettakaamme tätä taustaa vasten seuraava, ”Pohjalaisesta” leikattu ilmoitus:
[Ernst-ravintolan ilmoitus tanssiaisista]
Kuinka syvästi täytyy halveksia niitä, jotka lunastavat itselleen tanssiluvan toisten ihmisten kärsimysten kustannuksella. He todellakin saattavat tanssia tällaisen asian yhteydessä, panna tanssioikeuden hyväntekeväisyytensä ehdoksi!