Armahduskysymys valtioneuvostossa. Söderholm selitti, että niillä, jotka on tuomittu 7 vuodeksi, on jo annettujen armahdusten nojalla vain 1 ½ vuoden palvelus. Tarkastettavana olevia tuomioita on 5 – 6 tuhannen välillä.
500 miehen lähettäminen Viroon.
Luettiin hallituksen ja Viron avustuskomitean välinen kontrahti-luonnos.
Sotaministeri piti nyt vähemmän tarpeellisena koko matkaa.
Ehrnroth piti sitä kauppapolitilliselta kannalta tärkeänä, koska sieltä saataisiin mineraalirikas maa-alue.
Vennola vastusti joukon lähettämistä kauppapoliittisista syistä jollei sotilaallisista syistä tarvita.
Voss-Skrader yhtyi Ehrnrothiin.
Hahl. Jos virolaiset haluavat, on avustus annettava, jollei, niin ei ole lähetettävä. Taloudellisten etujen vuoksi ei ole yhtään miestä lähetettävä. Virolaisten on siis annettava määrätä.
Alkio yhtyi pääasiassa Hahliin.
Ulkoministeri ilmoitti, ettei hän tunne, haluaako Viron hallitus vielä näitä apujoukkoja.
Vennola: Viron ulkominist. Poska oli ilm. että heillä ei avun tarve ole nyt niin suuri kuin pari viikkoa takaperin. Mutta kun joukot ovat väsyneitä, olisi suotavaa avun saanti. Suomelle olisi, ministerin mielestä, poliittisesti viisasta avustaa Viroa.
Soininen. Kauppapoliittiset näkökohdat olivat tehneet hänelle asian vastenmieliseksi. Suomen poikien verta ei saa sellaisten syiden vuoksi vuodattaa. Ainoastaan Viron vapauden puolesta. Myös ei saisi viedä Suomalaisia joukkoja Viron rajojen ulkopuolelle.
Valdén vastusti edelleen joukkojen lähettämistä Narvan rintamalle, koska siellä voisi tulla vaikeita riitoja venäläisten kanssa. Mutta kaupalliset syyt voisivat sitä vaatia.
Ramsay. Kaupalliset edut voidaan voittaa rahalla. Siis, elleivät sotilaalliset syyt aiheuta, miehiä ei ole lähetettävä.
Alkio vaati, että ennen kuin asia päätetään, ulkoministerin on asetuttava neuvotteluun Viron edustajan kanssa, että saataisiin tieto Viron hallituksen kannasta.
Hermostunutta keskustelua. Ulkoministeri meni puhelimessa kysymään Viron edustaja Kallakselta Viron hallituksen kantaa.
Kallas oli matkustanut Viroon. Ei myöskään tavattu Kairamoa. Asia jäi seuraavaan päivään.
Helenius-Seppälä on jo kyllillään Ohukaiseen. – Eskelä menee häneltä pois. Pelkään ettei Raittiusosaston johto ole hyvissä käsissä. Nyt hän kovin pitää Lindqvististä jo – vaikka ensin ei tahtonut olla hänestä tietääkseen. Ohukainen kävi minulle valittamassa että häntä yritetään työntää syrjään. Arveli Sippolaa ajateltavan hänen tilalleen.
Nyt olen ollut muutaman viikon ministerinä. Vaikutelma on tämä; paljon porua, vähä villoja. Virkamiehet tekevät vähä, saavat valmiiksi vielä vähemmän. Koneisto on mahdottoman hankala. Joku uudestaan järjestely pitäisi olla välttämätön. Menee liian paljo aikaa kaikellaiseen.
Työ on sangen tavallista. Mutta kun on se tunne ettei tähän jää kauaksi, se lamaa.
Politiikkaa tässä on ollut hyvin vähä, pääasiassa koneellisia virastotehtäviä, sellaisia joita voisi tehdä kuka hieman näppärä ja huolellinen mies tahansa. Ellei minulla nyt olisi sellainen historiallinen työ suoritettavana kuin kieltolain voimaan pano, menisin pian pois. Mutta se velvoittaa. Tiedän että vastustajat hyvin mielellään antaisivat minun mennä, mutta juuri siksi minä jään!
Englannin konsulilta saatiin tieto, että englantilaisten päivälliset ovat sijoitetut konsulin kotiin ja lykätyt! Siis: sillä tavoin kierretään kieltolakia. Minun valtani ei siihen uletu. Mutta se on rumasti tehty englantilaisilta ja vielä rumemmin niiltä hallituksen jäseniltä, jotka ovat antaneet sen neuvon, että konsulin kodissa kyllä sopii ryypätä.