Aurinkoisena alkaa päivä, tuulen puhaltaessa etelästä ja lämpömittarin auringossa osoittaessa 5°. Taas on maailman suurimman tragedian muistopäivä. Narrien ja herrojen perässä kulkeva ihmiskunta naulitsee ristiin todenpuhujan, joka julistaa heidän kulkuvirtansa suunnan vievän hiiteen. Ne jotka elivät tuon ihmisvirran johtamisesta ja pitivät sen avulla hallussaan ylhäisiä ja rikkautta tuottavia asemia, kävivät hädissään julistamaan julistajan julistusta valheeksi, jumalan ja keisarin pilkaksi. Narrit kuulivat huudon ja yhtyivät kiljuen siihen. Joku alkoi kirkua ristiin naulitsemista. Johtaja, ”valtasuunnan” yliherra tarttui siihen, pani huudon vyörymään, syötti sen kansan suuhun ja sitten esiintyi ristiinnaulitsemisen vaatijana kansan tahdon toteuttajana! Kansan puolesta muka. Kansa oli antautunut kirkumaan tuomiota omalle vapauttajalleen, sortaja tarttui kirkkunaan ja julisti kansantahdon tuomioksi.
Niin vedettiin kansaa nenästä silloin, samoin nyt.