Paavo lähti aamulla Hämeenlinnaan. Suomi kuningaskuntana on nyt ollut kapinan kukistamisesta asti. Asiallisestikin on Hessenin prinssi ollut kuninkaana ja on, siihen asti kun se peruutetaan eduskunnassa ja eduskunnalle annetaan tasavaltainen hallitusmuoto – esitys.
Minä en siis voine välttää kohtaloa, joutua hallitukseenkin. Se näyttää tulevan minulle ’’asevelvollisuutena’’ jollaisena siis koetan velvollisuuteni täyttää.
Mutta sitten minulle kai jo alkuakin ’’pärmissiooni’’ vapaus, loma – yksityiselämä! Salli hyvä Jumala niin käydä.
Olen kuitenkin valmis kaikkeen!
Sillä tällä suurella historiallisella hetkellä, jolloin Suomen itsenäisyys toteutuu, mutta jolloin niin monet Suomen miehet vetäytyvät syrjään, tällä hetkellä pitää kansan uhrata kaikkensa. Ja niiden, jotka ovat kutsuneet kansaa vapauttamaan itsensä – myöskin monarkian kahleista, niiden on nyt seisottava tai kaaduttava.
Mutta se ilmiö käy yhä silmään pistävämmäksi, että meissä suomalaisissa ei ole poliitikkoja. Siitähän sekin johtuu, että minun ja tovereitteni, oppimattomien miesten, täytyy mennä hallitukseen, johon kokemuksemme ja sivistysmäärämme ei suinkaan meitä velvoittaisi, saatikka oikeuttaisi.
Mutta suomalainen sivistyneistö on niin kaukana omasta kansastaan, että se ei ymmärrä eikä kuule sen maalaislittolais-kutsua muuksi kuin ylönkatsottavaksi moukka-ääneksi, jota ei tarvitse seurata.
Rauhalakin! Mies lähenteli meitä. Sitten kuitenkin liittyi edistysmielisiin, kun ei ollut rohkeutta murtaa siteitä ’’herroihin’’ ja tulla kansan sekaan.