Yhä poutaa, yhä tuulee. Mutta lämmin on. Hevonen. Miten patriarkaliselta tuntuu yhtäkkiä katsoa kun mies hoputtaa juoksuun raskasta laiskaa hevosta. Sadan vuoden kuluttua ne varmaan kummassaan katselevat tämän ajan kulttuurikuvia, jolloin hevonen oli liikkumavälineenä ja vetojuhtana. Silloin sitä ei siihen tarkoitukseen enää käytetä. Olen jo näkevinäni nykyisten raskaitten autojen sijasta siroja sähkövaunuja, jotka kulkevat sirosti, ääntelemättä, haisematta kuin ajatus.
Mutta kuinka voisikaan kulttuuri olla korkealla aikana, jolloin ei kyetä muuhun kuin särkemiseen ja vaatimiseen! Jolloin ihmiset eivät vaadi itseltään yhtään mitään, syövät vain ennen koottuja sekä harvain nykyään tekevien työnhedelmiä, elävät loisina yhteiskunnassa.
Kunhan pian taas paranisin päästäkseni täysin voimin Ilkkaan! Minulla alkaisi taas olla paljo sanomista.