Sunnunt. 13. Heinäk.
Yhä vain ilma parantaa. Nyt on varjossa 26 astetta. Kuinka ihanasti kirjoittaakaan Jules Payot: ”Meidän on pidettävä huolta siitä ettei vanhuutemme ole kuin murhenäytelmän viides näytös, täynnä hulluutta ja katkeruutta, vaan kuin loistava ja kaunis auringon lasku.”
Ja sen mahdollisuuden antaa vain elimellinen kiinni pitäminen työstä ja sen antamasta, sielullisesta tyydytyksestä, elämän ilosta luomisen vietistä.
Olen aivan varma, että aikamme materialististen ihanteiden varsinainen syntymäpaikka on suurkaupunki. Ja se saadaan nähdä, että samalla tavalla kuin kaupunki synnyttää talouspulat, asuntopulat, luokkaristiriidat ja joukkojen köyhtymisen, samalla tavalla se vie rappioon kulttuurin, varsinkin taiteen kaikki muodot. Se synnyttää kummallisuuksia, luonnottomuuksia, järjettömyyksiä. Sen pahempi, että se vetää maaseudun mukaansa, ellei se aikanaan herää.
Kuinka siis saataisi jättää maaseudun asian poliittisen johdon kaupunki-ihmisille, tai valistusasiain, koulutoimen, talouselämän, henkisen elämän johdon! Nyt maaseutu suureksi osaksi uinuu. Mutta siellä uinuvat käyttämättömät elämänvoimat. Siinä, mikä maaseudulla valvoo, huomaa suureksi osaksi vain kaupunkilaisjäljittelyä. Niin virkamiehissä, talonpojissa, työväessä. Epikonimaisuutta!
Koko nykyinen elämänjärjestelmä ja sen ymmärrys on vino ja sairas. Sen perusteella ei voida elämää Euroopassa uudistaa.
Elämä täytyy tulla enempi työnilon, kuin humpuuki-ilon innostamaksi.
Elämää hävittävät voimat, kuten laiskuus, ylellinen elämä, hengen tukahuttaminen, ulkonaisten muotojen palvominen, vihan, kateuden, vallanhimon y. m. sellaisen, – nämä täytyy hävittää. Niin kuin ainakin rikkaruohot.
Ja mikä on elämän tarkoitus? Ei suinkaan vallan, taloudellisen tahi valtiollisen sodan päämäärä, ei hävitys, eikä materian palvominen, tai mässäys, vaan Jumalan kuvan ihmisessä kirkastaminen, elämän piirin laajentaminen.
Saavuttaaksemme mahdollisuutta kaikkeen tähän, meidän on päästävä vapaiksi porvarillis-sosialistisista kaupunkielämän kahleitten suutelemishullutuksista!
Ja ihmisten keskinäinen arvo.
Mikä se on porvarin ja porvarisivistyneen, mikä sosialistin ja sosialistisivistyneen mielikuvissa! Pelkkä uskonveljeily tai fanaattinen toisin ajattelevan vihaaminen, aivan samaan malliin kuin neekeriheimoilla. Ihmisveljeyden ja eri aatesuuntain veljeydenaate ei ole vielä herännytkään. Elämmekö jo edes sarastavassa aamuhämärässä, vai?
– Niin, niin, mielikuvitukseni elää. Tuohon terassin alle hautasimme tutkimatta vanhan jatinroukkion. Tässä ovat ihmiset asuneet kauan, kauan sitten. Tuossa, missä nyt alkaa peruna- ja turnipsipelto, ja puutarhaa, sitten niitty, siinä silloin lainehti meri ja tässä oli saari. Tuohon rannikolle ovat kalastajaveneet, tässä askaroivat paikan asukkaat….
Ja sitten oli tämä pitkät vuosisadat kylänvallina, jolloin syntyivät nämä kiemurtelevat polut joita nyt hellin ja…
Myöhään tuli tietoja Pariisissa, missä Maratonin on voittanut suomalainen Stenroos ja 3000 estejuoksun ensimäisenä Nurmi, toisena Ritola. Nyt on suomalaisilla 10 kultamedalia joita kaikkiaan jaetaan vain 24. Se on merkillistä. Huhutaan että Hannes Kolehmainen on jalan kivun vuoksi keskeyttänyt 20 kilom. maratonjuoksunsa.