Yöllä on satanut lunta. H. Sanomat oikovat Ilkan kirjoitusta Ilmailuosaston kavallusten tutkimisesta. K. S. Laurilan: Miten totuutta on etsittävä. Luen tätä kirjasta. On ihmeellistä, miten estetikko saattaa tuntikausia pyörittää kielellään sanoja ja ajatuksia joilla ei ole mitään tekemistä totuuden etsimisen kanssa. Vain laatumaalausta, kuvailua, mutta pysyttelyä pinnalla, kykenemättömyyttä vapautua omien aforistimiensa lumoista, pujahtaakseen nahan alle. Näin ainakin vielä 40–50 siv.
Ranskan ja Saksan vararikkoa ennustavat nykyään sähkösanoma[t] Londonista. Ja se täytyy tulla! Euroopan täytyy päästä siitä esteestä, jonka sen edistykselle aiheuttavat Ranskan ja Englannin yritykset korvauttaa suunnaton velkansa köyhtyneitten kansojen kidutuksella. Minä luulen, että niiden täytyy hävitä!
Vasta sitten voi syntyä riittävän suuripiirteisiä alotteita ja suunnitelmia Euroopan uudestaan rakentamiseksi. Silloin on välttämätöntä:
a) kansainvälinen raha, jota ei kurssata; jonka arvo on vakava sen vuoksi, ettei mikään maa saa sitä ulosantaa yli varojensa. Tätä varten on olemassa vain kansainvälinen pankki, ei yksityispankkeja. Korko hävitetään, tahi lasketaan vain hyvin alhaiseksi. Eri rahalahjat maiden sisäistä liikettä varten. Yksityistalous pysyy pystyssä. Luottoa ei anneta keinotteluun.
Siperiaan perustetaan kansainvälinen valtio, jossa syntyy Europan taloudellinen keskus.
Talouselämä muuttaa Europassa muotoaan ja laatuaan. Elämän uudestasyntyminen vaatii kiintymystä maahan. Se kohottaa maanviljelyksen tuottamaan satumaisia tuloksia. Mutta rahan ansaitseminen on silloin sivu asia. Sillä ei ole enää elämälle suurta arvoa, kuin ennen. Sitä vastoin ihmisyyden nousu tulee kapitalistisen tavaranhimon sijaan. Se muuttaa ihmisen luonnon ja kulttuurin suunnan.
Ylellisyys lakkaa, yksinkertaisuus astuu sijaan. Neroista ja kyvyistä tulee joukkojen palvelijoita ja samalla johtajia ja opettajia.
Tullaan lähemmäksi Jumalaa. Elämä kirkastuu.
Niin luulen!
Ojan kanssa kävimme Kino-Palatsissa katsomassa Orleanssin neitsyttä. Suurenmoinen filmi. Tulimme sieltä tänne huoneeseeni. Keskustelimme elämän syvemmistä kysymyksistä. Hauska seura! Hän on hieno mies.
Samalla tuli puheeksi jatkuva tänne tulo. Sanoi nöyrästi ettei hän enää asetu ehdokkaaksi koska hänen paikkansa täyttää kuka tahansa ja, kun hän ikävöi kotiin. Minä sanoin jääväni pois – vetääkseni solmun langanpäähän. Hän tiesi Kallion vielä aikovan ruveta ehdokkaaksi. Se oli minulle iloinen tieto. Sittenhän voin helpommin jäädä pois.
Olen huoneessani. On niin yksinäistä! – Annikkani – Paavoni – Kerttuni – Allini! Mutta noin ensi maaliskuun lopussa olen vapaa!
Ja sitten alkaa elämässäni taas uusi jakso. Sillä minä alan viljellä etusijassa uusia elämänarvoja poliittisten sijasta.