Kotona. Suuri tuuli. Kuiva. Luen. Maria Jotunin uusi näytelmä ”Tohvelisankarin rouva” on saanut teatterissa ankaraa arvostelua kaikissa Hgin lehdissä. Luin sen. Se onkin burleski – kokonaisuudessaan. Siinä on läpileikkaus ajan proosallisimmasta keskiluokkaelämästä, jossa koirastarpeet näyttelevät tärkeintä osaa. Luonnottomia, liijoteltuja ihmisiä. Mutta se on tekijän kannalta irvillä hampain lyöty isku – keskelle ajan kuhertavaa ampiaispesää.
Edelleen luen Johannes Virtasen ”Laitakaupungin pappia.” Hänestä varmaan tulee kirjailija. Hänellä on intohimoa, rohkeutta, kansan ja köyhälistön rakkautta.
Veljeni kirjoittaa asioistaan. Kirjeeni oli rohkaissut häntä. Kyllä ne voitetaan.