Sunnunt. 16. Jouluk.

Hieman kylmännyt. 1 ast. kylmää. Valvoin yöllä ja kehitin ”Katajamäkel. perjantai-iltojen” juttua. Lopetan sen tämän vuoden lopussa ja alan uudella nimellä ”Etutukkainen Jussi”, ”Synnynäinen bolshevikki”. Kuvailu siinä miten tuollainen nuorukainen jota kaikki halveksivat, yrmivät, pilkkaavat, pitävät narrinaan, joka ei näe ihmisissä muuta kuin alhaisuutta ja halpuutta; jonka äiti repalehtaa inhoittavimmalla tavalla, – miten hänen sieluelämänsä ja maailmankatsomuksensa kehittyy. Sen rinnalla opettaja Sinisammalen taistelu hänen ihmisyytensä puolesta, ihmisyystaimen hoitamiseksi, sillä aikaa kun koko kylä, melkein poikkeuksetta, kylvää hänen sieluunsa rikkaruohon siemeniä. Minä kuvaan kyläkuntaelämän porvarillisen rappeutuneisuuden ja ihmisten itsekkäisyyden, jonka tulos tuo poikarukka on: ajan ja yhteiskunnan kasvattina.
Viime yönä ovat taas ottaneet kiinni Rullon ja vieneet vanginkulettajalle.
Tänään pälyili ja liikkui siellä joukko sällejä y. m.
Viimeyönä on myöskin vahingoitettu asuinrakennuksemme takapuolella olevaa kiviladelma[a]! Ne ovat juoppoja!
Hyvä isä, minkälaiseen keskukseen minun täytyi joutua.
Kallio soitti Hgistä kysellen mitä hallitusasiassa nyt on tehtävä? Oli halukas neuvottelemaan kokoomuksen kanssa. Vastasin: ennen kun ryhtyy mihinkään neuvotteluun on kutsuttava ryhmän valtuuskunta kokoon. Sanoi ryhmän ennen hajoamistaan katsoneen sen mahdolliseksi. Minä: ryhmän päätökset näyttävät olleen hyvin hajanaisia. Pidän varmana että kokoomukselaiset vain kiristäisivät entisiä ehtojaan. Meidän puolue ei kestä sitä. Mitä hän sanoi vielä, en kuullut. Hän kysyi m. m. oikeuskansleri Charpentieriä oikeusmin. Vastustin. Hän puhui Sopasesta ja Hyvösestä. Sanoin että ainoastaan keskustapuolueista on mahdollisuus ajatella.