Annikka asemalla! Hän raukkani, rakkaani on kovin kalpea. Ymmärrän: valvonta äitini vuoksi, levottomuus minun kohtaukseni tähden ja Paavon tenttilevottomuudet! Se on liian paljo. Hyvä että olen kotona. Koetan nyt olla hänelle apuna, enkä lisätyön antajana.
Paavo on läpäissyt tähän asti hyvin, reaalikokeissakin. Nuo tentit ovat järjettömiä!
Olen nukkunut kotona. Miksi ei Paavo soita? Ymmärrän: hän valmistautuu pariin viime tenttiin. Rohkeutta poikani!
Kertulle kirjoitimme selostuksen minua kohdanneesta taudista.
Tunnen niin kummallisen syvää ruumiillista väsymystä.
Alli soitti illalla. Paavon tentit ovat menneet hyvin. Nyt hän valmistautuu ponnistaen seuraaviin tentteihin; – Kuinka iloinen olen pojastani! Jumala siunatkoon häntä ja varjelkoon häntä. Herra valistakoon kasvonsa hänen päällensä ja olkoon hänelle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa hänen puoleensa ja antakoon hänelle ijankaikkisen rauhan.