Lumipyryä ja 8 ast. pakkasta. Tänään illalla lähti Paavo Helsinkiin. Rakastan ja ihailen tätä poikaa, hän ei milloinkaan riko mieltäni. Eikä hänen silti tarvitse olla kanssani aina samaa mieltä. Olemme usein eri mieltä. Mutta se ei pienimmässäkään määrässä riko suhdettamme. On merkillistä miten miehevästi hän suhtautuu taloudellisiinkin kysymyksiin.
Ilo on samalla täyteläinen sen johdosta, että Kerttu nyt jää kotiin ja on jo aika pitkällä parantumisen tiellä.
Viime vuosi oli meille yleensä raskastuntuinen, varsinkin Kertun sairauden vuoksi. Tämä alkaa iloisemmin entein; myöskin Alli on sanomattoman onnellinen avioliittoaikomuksessaan. Lapset ja hän ovat ensinäkemästä löytäneet toisensa – ja sehän se ratkaisee koko heidän elämänsä. Juuri tätä koetin Allille teroittaa. Anton ja Hän kuuluvat sen jälkeen itsestään toisilleen. Rukoilen tälle perheelle Jumalan siunausta. Tunnossani on sellainen vakuutus että heitä kohtaa tämä siunaus.