Pouta, mutta suuri myrskytuuli. Goethe-elämäkerran luku jatkuu. Mielenkiintoinen, mutta henkilön näin tarkka analyseeraaminen ei ole henkilön suuruudelle eduksi. Minusta ei suurten ihmisten pienuutta pitäisi liijaksi paljastaa. Nuoriso, jonka tulee heistä oppia, pitäisi saada katsoa mestareihin kaikessa ylöspäin. Lähdemme äidin kanssa Joelle klo 7. Minun on siellä puhuttava iltamassa.
Saavuimme klo 8 Jokikylän ns. talolle. Siellä parveili ulkosalla joku määrä nuorisoa. Odotimme 1 tunnin. Tilanne sama – ei ketään johtoväkeä. Nyt toimitin, että ne jotka halusivat tulisivat sisään. Joku määrä tuli. Laulatin ”Olet maamme armahin.” Rupesin puhumaan. Koko puheen ajan tuli väkeä, – mutta ei johtomiehiä! Laulukuoro esiintyi, näppärä saavutus. Klo 10 lähdimme. Silloinkaan ei ollut vielä johtomiehiä. On ikävä olla puhujana sellaisessa paikassa jossa pannaan näin vähä arvoa puhujalle ja puhumiselle.
Muuten oli automatka ihanteellinen. Juho Vuorela oli kyydissä. Saavuimme kotiin klo 10,50. Kaikki hyvin.