Olen nukkunut junassa hieman huonosti, mutta auttavasti. Helsinki tuntuu kuolleelta ja harvinaisen vähäkansaiselta. Asetun Hospitziin asumaan. En tapaa Pehkostakaan kotona. Ei ketään ministereitä, lienevät Presidentin vieraina Kultarannassa.
Luultavasti lähden pois tänä iltana.
Ukonsade viruttelee maata.
Kokoonnumme Säätytalolla, Kivilinna, Joukahainen, Juutilainen ja minä. Muita ei ollut tullut. Kivilinna selosti, että sosialistit ja porvarit alkavat olla kovin hätäisiä rauhantekoon ja alkavat kallistua tekemään rauhan luopumalla kaikista vaatimuksistamme.
Sovimme seuraavasta menettelystä: Petsamosta ei luovuta mutta aluerajoista voidaan sovitella aluetta pienentäenkin, jos se tulee kysymykseen, kunhan vain saadaan satama ja sinne johtava maa-alue; että Suomenlahdelle ei avata Venäjälle laivakulkua eikä väylää, ennen kuin rauha on solmittu, että Kauko-Karjalan itsemääräämisoikeudesta ei luovuta, että jos rauha näistä kiinnipitäen saadaan, voidaan taloudelliset kysymykset järjestää niin että kumpikin jää omilleen. Jos ylempänä mainituista ehdoista tulisi lievätä, tahi niitä muuttaa, on neuvottelijain pyydettävä neuvottelujen lykkäämistä siksi kuin eduskunta voidaan kutsua kokoon.
Näistä ehdoista on edustajaimme rauhanneuvotteluissa ja hallituksessa pidettävä kiinni. Joukahainen ja Kivilinna lupasivat, sillä he olivat itse samalla kannalla.
Tämän päätettyä olin valmis kotimatkalle.
Matkalla tapasin maisteri Supisen. Hän tulee Vaasaan. Kehoitin häntä ryhtymään hommaan perustaa sanomalehtien ja kustannusyhtiöiden paperitehdas osakeyhtiö ja tehdas. Hän innostui asiaan. Saa nähdä tuleeko siitä mitään.