Ihana pilvi pouta. Jostain syystä oli aamulla mielemme, Annin ja minun, apea. Pieni sanaharkka eilen illalla. Suhteemme on nyt sellainen, että tunnemme toistemme sieluissa pienimmätkin epäsoinnut vaikka emme sano. Seuraus siitä, että olemme aivan onnettomia niin kauan kuin tuo epävire kestää. Läksin jokirantaan. Istuin veden lähelle. Huomaan yhtäkkiä että olen suuressa luomajuhlassa. Ranta, kukisto, ruispelto kuvastuvat joen vedenkalvossa. Kirkonkellot alkavat soida, linnut laulavat. Otan lakin päästäni.
Mutta täällähän pitäisi olla vaimonikin! Kiirehdin kotiin. Kellon soitto lakkaa. Ajattelen: niiden pitäisi soida kun tulemme kahden. – Hän on edelleen raskaalla mielellä, valittaa ettei joutaisi. Mutta minä kehoitan. Lähtee.
Juuri kun saavumme äskeiselle istumapaikallemme, alkavat kirkonkellot soida. Otan lakin päästäni ja alan rukoilla valoa sieluihimme, kykyä nähdä pienet epäsoinnun aiheet joutaviksi, kykyä nähdä elämän suuria asioita ja luonnon tarjoamaa ihanuutta. Kellot soivat, kansakoulurakennus vastaa kaikuna. Monta kiurua livertää ilmassa ja viheriävarpunen koulun puissa. Kukko laulaa Nyystilässä ja vihdoin ruisrääkkä tulee mukaan. Vedessä pulahtelevat kalat ilmaa haukkomaan. Ei mitään ihmisääniä kuulu. Istumme vaieten. – Sitten alamme jutella, poimin Annikalle kukkia. Hän alkaa hieman nuortua. Sitten puhumme sen asian selväksi. Rauhassa, järjellisesti. – Paavo tulee hakemaan syömään..
– – –
Jumala on kuullut rukoukseni. ”Jumalanpalveluksemme” on lopussa. Annikka osa jo nauraa ja hänen äänessään soi sopusointu,
On sunnuntai!
Koskisen Aadolf ja Fiina olivat meillä. Mikä ihana ilma istua puutarhassa.
Suojelusk. edustajat olleet Helsingissä ja – yhtyneet v. Essenin kantaan. Mikä se kanta oli? Se, että hallituksen menettely oli oikea, vai se, ettei se ollut laillinen?
Ristiriita kasvaa. Tuon kannan taakse asettuneet myös Svinhufvud ja – Artturi Leinonen!
Hyvää tulee!
Mitä tekee Presidentti? Nyt kysytään miestä.
Svinhufvudkin!
Kävelimme hautuumaalla. Momman hauta oli saanut hyvän rauhan kukkineen – mutta Fiian haudalta oli suuri, ainoa pelargoniakukka juuri viety ja revitty. Poikaparvi juuri livisti yli aidan.
Alan selvästi tuntea alkavani taas olla terve.