Saksa on sittenkin mennyttä miestä! Ja ilmeisesti alkaa toteutua sodan alussa lausumani ennustus, että ensin kumous Venäjällä tai Saksassa, sota ei lopu, ennen kuin molemmista kruunupäät on hävinneet. Muuten ilmenee tässä pienten kansojen tulevaisuudelle suuria mahdollisuuksia. On varma, että esim. Suomi saksalaisine kuninkaineen olisi joutunut täydellisesti riippumaan Saksasta. Itä-Karjala olisi oikeastaan tullut Saksalle. Mutta nyt kaitselmus johtaakin niin että Saksa sortuu ja Suomi saa vapautensa. Saksan kansa tulee tasa-arvoiseen asemaan muiden kansojen kanssa eikä uhkaa enää niitä pantsaroidulla nyrkillä.
Eilen illalla sain Sortavalasta, Juhani Leppälän ja useain muiden allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitetaan tunnustus minulle taistelun johdosta. – Tänään sain Perälältä kortin samasta asiasta.
Kerttu tuli kaupungista ja kertoo miten ihmisillä siellä on yhä se käsitys että minä -aijon tasavaltataistelullani pyrkiä presidentiksi!
Kun ihmiset ovat niin omaetukäsitteen läpitunkeemia, ei saata ollakaan toisin. Virkamies ja porvari, nehän eivät muun vuoksi pane kortta ristiin kuin oman etunsa. Siksi eivät he voi jonkun uhrautuvaisuuttakaan ymmärtää.
Tuntuu näin ollen hyvältä saada joskus siis tunnustuskin, kuten ylempänä mainitut kirjeet.
Voi kansalaiseni, te, jotka luulette minun presidenttivaltaa tavoittelevan, jos te tietäisitte, kuinka vapaa minä olen sellaisesta, te painaisitte hävystä päänne alas.
Kunpa vain pian koittaisi se aika, että pääsisin vetäytymään yksityiselämään, kokonaan kirjalliseen työhön. Laittaisin taloni kuntoon, järjestäisin kotielämämme, palvelisin vanhaa äitiäni hänen viimeisinä aikoinaan, auttaisin vaimoani, – laittaisin höyläpenkkini kuntoon ja laajentaisin puutarhaani, eläisin sitä elämää jota sieluni kaipaa. Minä lienen monessa suhteessa syntinen, mutta vallanhimoa, jota ihmiset minussa etsivät, luulevat löytävänsä, sitä minussa ei ole.