Kotona. Yöllä on nyt kuivanut. Aamulla klo 8 vielä useita kylmäasteita. Maa on koperossa ja kuurassa. Kirkas ilma.
On tämä ihmisluonne kummallisen itsekäs: jos on varoja, niin niiden vähenemistä pelätään tuskaa ja levottomuutta tuntien rinnassa ja rinnan alla! Muta jollei ole mitään varalla, voidaan silloinkin olla sangen levollisia ja tyytyväisiä, kun sellaiseen totutaan! Jos ihmisellä on satatuhatta irtonaisia rahoja, puristaa häntä kamala elämäntuska jos hän joutuu maksamaan niistä parikymmentätuhatta takausvelkoja, mutta toinen, joka joutuu saman summan maksamaan ottamalla lainaksi, tekemällä velkaa, hän voi olla sangen tyytyväinen jos saa summan jostain lainata! Ja kumpainenkin voivat olla hyviä, normaali-ihmisiä.
Luulen että tässä kuvastuu elävästi ihmissielun mielikuvista elävä luonne. Onnellisuutemme ei riipu todellakaan siitä, mitä me todella omistamme, vaan siitä mitkä omistusoikeutta käsittävät mielikuvat meitä hallitsevat.
Juuri tässä on myöskin kapitalismin ja sosialismin ero. Pelkästään kapitalin omistuksen mielikuvissa. Elämäntuska, omaisuutensa menettämisen pelko voi olla rikkaalla paljon suurempaa elämänlevottomuutta aiheuttava, kuin sillä, jolla on työstään vain jokapäiväinen leipänsä.
Mutta rikkauden himo versoo samasta lähteestä kuin voittamisenhimo, vallanhimo, paremmuudenhimo, etevämmyydenhimo j.nep. Onnea ei mikään niistä tuota. Paljon lukuisammat ihmiset voivat olla onnellisia jos ei ole näitä himoja.
Mutta sittenkin, noissa himoissa piilee elämänvoima. Ilman niitä, ovat kaikki vain ”tavallisia miehiä.”