Lämmin, mutta yhä hurjasti tuulee. Ihmettelen mielialani tyyneyttä? Onko se väsymystä, jonka voi voittaa, vai vanhuutta?
Sain painetun Jyväskylän ohjelman. Siitä ovat jo, ennen kuin ehdotukseni tuli perille, pyyhkineet esitelmäni, jonka juuri olisin halunnut pitää tahi kirjoittaa, esitääkseni siinä uusia suuntia ja tarkistuksia. Sitä ei siis tarvita. – Minun sijalleni juhlassa on asetettu Sarlin – minut lykätty myöhempään. Mutta minähän en voi puhua.
Kaikesta päättäen pääsen helposti vapautumaan ja se on hyvä.
Ajatellessa nykyistä sivistysjärjestystä ja käytännöllistä elämää esiintyy siinä yhä useampia kulttuuriedistyksen esteitä, jotka aikamme sivistys itse luo. Esim: Tohtorin arvon hankkimisen välttämättömyys on sivistysarvon ehto; ihminen saa parhaat voimansa kuluttaa tiedon hankkimiseen ja vasta sitten ruveta harjoittelemaan käytännölliseen työhön. Tässä on puute lajittelussa. Kouluun enempi keskitettyjä spesialitietoja; miehen pitää olla käytännöllisesti valmis 22–25 vuotiaana. Tiedemiehet harjoittakoon ammattiaan ja saakoon siihen riittävästi kannatusta.
Tämän ajan henkisen köyhyyden merkkinä on sydämen ja uskonnon puute. Materialismi on supistanut näköpiirejämme, tehnyt meitä itsekkäiksi ja pieniksi. Olemme tulleet uudestaan lapsiksi, jotka voivat tappaa elättäjänsä nälkään. Uskonto vain voi laajentaa tätä ahtautta. Mutta ei sellainen uskonto, joka tekee ihmisestä persoonallisen autuuden tavottelijan, maailman hylkääjän ja vihaajan, oman lahkonsa rakastajan. Vaan sellainen uskonto ja uskonnollisuus, joka näkee yhteiskunnallisessa kurjuudessa sen helvetin, joka on seurauksena yhteiskunnallisesta vääryydestä – joka kykenee huomaamaan rikkauden petoksen. Joka kykenee avaamaan tuhlaajapojan silmät ja hänen vanhemman veljensä silmät. Uskonnollisuuden, joka kykenee herättämään uuden pappeuden joka osoittaa ihmiskunnalle nousutien, laupiaan samarialaisen tien.
Siihen täytyy sisältyä myös kulttuuri, uudestaan syntynyt käsitys ihmiskunnan tehtävästä, taiteiden selviytyminen, työn ja palkan jakoperuste, siveyden vaatimus kaiken sivistysedistyksen ehdoksi.
Vain tällä tavoin uudet ihanteet voidaan herättää, usko kohottaa, uusien luokkien nousu tehdä mahdolliseksi, vapautua sotamaniasta, tehdä kiskomiselle ehdottomia esteitä, panna ja saada alulle uusi aikakausi.
Kävimme Annikan kanssa Hollossa. Satoi taas ja virkisti maata.
Katkeruus ihmismielessä on aina myrkkyä, ei koskaan tervettä. Sen vuoksi pitäisi katkeruuden virtauksia vastaan aina olla varullaan ja heti huomatessaan niitten liikkuvan mielessään, tukehuttaa ne. Se on elämänonnen kannalta ehdotonta.