Olin aamusta alkaen S.N.L. kokouksessa. Sain panna ilolla merkille että keskusseurat ovat nyt kaikin saaneet aikaan hyvät työsuunnitelmat, aikovat järjestää neuvontaa kaikkiin paikallisosastoihin, y. m. Järjestö on vakaantumassa. Nuoriso-Opiston viikkolehtihanke mytättiin yksimielisesti syystä, että ei ole varoja eikä pystyvä toimittajaa. Niin ikään ei luultu olevan mahdollisuuksia saada osakepääomaa.
Valitettavasti tuntuu luottamus Ripsaluomaan laskeutuneen joka taholla ja valitettavan että hän pyrkii keräämään johtajaohjaksia itselleen. Pelkään ettei siitä tule hyvää jälkeä. Jotain on pahoin vinossa.
Pyysivät puhumaan Varsinais-Suomeen, Keski-Suomeen, Oulunseudulle, Pohjois-Savoon – en uskaltanut varmasti luvata mihinkään. Hyvä Jla, kun olisin nyt edes kymmentä vuotta nuorempi – niin nyt olisi rauta kuuma! Minä sain takomalla kuumottaa raudan – aikanani. Nyt olen vanha.
Liakan luona tarinoin kauan.
Illalla olin Alpirannan kanssa Johanneksen kirkossa jossa puhui Amerikan Suomi-opiston johtaja Vargelin ja prof. Pietilä. Edellinen tuntui olevan oikein herätyspuhuja, räikeätä laatua. Kirkko täynnä työväkeä ja alempaa porvaristoa, – yläluokkaa ei ollenkaan.
Illan istuimme yhdessä Sederholmin kanssa huoneessani.
Mutta – tässä kylässä en minä enää pitempiä aikoja viihtyisi!