Päivä herää ihanana, aurinkoisena. Olen jalkeilla alhaalla aamusta lähtien. Alli tuli tänä aamuna. Hän on niin onnellinen elämäänsä. Anton on hyvä mies. Pikku Anna Hellevi täyttää olemuksellaan koko heidän maailmansa. Ja vanhemmat lapset näyttävät ihmeellisesti kiintyneen Alliin. Minulle on tämä kokemus elämän suuria iloja. ”Vaasa” alkaa taas moraalittoman itsekehuskelun. Lehti on muka ”Pohjanmaan enin levinnyt” ja ”valtalehti”. On vaikea hillittäytyä. Mutta sen teen kuitenkin. Kielsin ettei nyt toimitus sekaannu asiaan.
Velvollisuus kutsuu jo minua. Sillä vaikka monelta Helsingissä asuvalta puoluetoverilta on pyydetty sairauteni aikana pääkirjoitusavustusta, ei tule mitään! Sellaista on niiden apu. Minulla ei ole ketään ”apumiestä”. Kaikki kehoittavat minua nyt kovasti ”lepäämään”, mutta kukaan ei sormeaan ojenna täyttääkseen minun tehtäviäni joiden kautta lepo tulisi mahdolliseksi. Ainoa joka tekee voitavansa on poikani, mutta hänelläkin on nyt niin kiireitä omia töitä.
[Kaksi perusteellisesti peitettyä riviä]