Seinäjoella maakuntakokouksessa. Sattui pari kohtausta. Virkkunen oli hommannut kokoukseen kysymyksen ”oppivelvollisuuslain toimeenpanon lykkäämisestä” ilmeisesti kutkutellakseen taantumuspiirien myötätuntoa kokoukselle. Ja hän ehdotti ponnen että kokous kannattaisi sitä, että toimeenpanoaikaa jatketaisiin 10 vuodella. Minä nousin heti vastustamaan. Ja minun kannalleni asettui kymmenkunta puhujaa, Virkkusta kannatti vain Pojanluoma ja joku tuntematon mies. B:m pelasti Virkkusen ehdottamalla keskustelun vastaukseksi joka hyväksyttiin. Mutta ponnet meni penkin alle! Ja tappio koski kovasti.
Illalla kun professori Laitinen piti kieltolakiesitelmänsä, nousi Björkheim heti esittäen kirjoitetun lausunnon, jossa hän ensin ylistää olleensa ensimmäinen järjestynyt raittiusmies, sitten voivottelee ettei kieltolaki ole toteutunut ja tulee lopputulokseen että jos ei sitä voida toteuttaa on kieltolaki luovuttava ja keksittävä jotain muuta.
Minun luontoni nousi ja minä kävin ankarasti hänen ajatustensa kimppuun. Niin hänessä kuin Virkkusessakin esiintyi niin silmiin pistävänä syvä teeskentelyllä peitetty auktoriteetti-tunto ja hartaus!
Ja Bm sai puolelleen pari juoppoa, Jaska Vehkaojan ja liikemies Martikaisen, mutta toistakymmentä muuta puhujaa tuli minun puolelleni kieltolain puolesta. Kun jesuiitta apteekkari Grönroos nyökytti tyytyväisenä päätään Bn puheelle, suretti minua. B. vastasi minulle – ja melkein itki. Sitte hän vastusti Laitisen ponsia ja sai kannattajakseen Tuomikosken.
Sain syvästi sen vaikutelman, että B. on menettänyt uskonsa kieltolakiin – lukemalla Hblia, U. S.a, ja Vaasaa.
Kun ehdotettiin äänestystä, vastusti B. sitä ehdottomasti! Jos olisi äänestetty olisi tulos ollut viinamiehille murhaava.
Mutta Bmiä surkuttelin. Se oli hänelle suuri siveellinen tappio. Vaan kieltolaille voitto.
Tulin yöjunassa kotiin.