Aamulla tuli Kallio väsyneenä. Sanoi ettei hän ole koskaan ollut niin vaikeassa asemassa kun nyt tässä hallituksessa. Valitti muuten ettei presidentti suhtaudu häneen luottamuksellisesti. Jos sen tekisi välttäisi monta vaikeutta. Kulkulaitosministeriössä se vastus että suurin osa asiakirjoja on ruotsalaisia. Tuntui olevan levoton siitä, vaikka ei sanonut, ettei hän tätä postia hallitse. Epäili myöskin hallituksen yhteishenkeä. Siellä on hänen ja Sunilan välillä ristiriitoja yhä. Sitten tuli Kaila. Hänen kansaan yhteenotto Vilkamasta. Hän on jo aikalailla laskenut lippuaan ja sovimme hyvin, hänen vastakirj. ei julaista. Silti kumpanenkin pysyy kannallaan.
Vuolle-Apiala soitti Jämsästä pyytäen saada Vilkaman asiassa tulla kotiini Laihialle puhumaan. Epäsin, mutta Vaasaan saavat tulla. Sanoin etten minä siihen mitään voi.
Klo 12. alkoi Kieltolakiliiton piirijärj. edustajakokous. Siinä valittiin lähetystö käymään presidentin ja pääministerin luona: Alkio, Voionmaa, rva Vuorivirta, toim. Mattila ja past. Ruotsala.
Menimme presidentin luo. Hän lupasi tehdä kaiken voitavansa. [Relanderin pvk. I s. 54 vain mainitsee lähetystön käynnin].
Samoin oli laita pääministerin luona, joka tuli kodistaan Töölöstä valtioneuvostoon.
Saimme sen vaikutelman että olimme sattuneet oikeaan aikaan. Kumpanenkin uusia, ne ottavat herkemmin vastaan.
Illan vietimme Paavon ja Kailan kanssa yhdessä. Sitten – kovin väsyneenä – kotiin, samassa makuuvaunuosastossa Matti Björklundin kanssa.