Yhtä kylmä. Satelee. Ei siis tule, Jlan kiitos, hallaa. Huoneissa täytyy lämmittää. Barbareja olemme vielä! Kuinka pienistä asioista kinastelemmekaan, vaikka koko historiallinen kulttuurimme on vararikon partaalla!
Odotan aikaa, jolloin aletaan tutkia ihmisessä olevia elementtejä, intohimoja, sekä keinoja niiden järjelliseen ohjaamiseen. Kuten esim. sähköä, valoa, lämpöä käytetään?
Ja se aika on tuleva kerran! Silloin tulee olemaan hyvä elämä, tunteen ja järjen sopusuhteen tasavalta. Ihminen kykenee tutkimaan itseään ja tekemään itsestään mitä tahtoo.
Silloin on taistelu valtakuntien rajoista ja omistusoikeudesta voitettu kanta – Elämän aineelliset arvot syntyvät helposti, niitä käytetään tarpeen mukaan.
Kilpaillaan ihmisen sieluelämän viljelemisessä. Lasten sieluelämän kehittämisessä.
Yhteiskunta ja koulu antavat vain yleistiedot.
Koti luo, kehittää ja muovailee persoonallisuudet.
Pukunäyttely turulla loppuu. Sen paikan valtaa sielun kauneuden etsintä.
Kuvittelen mielessäni ihmistä joka on käynyt nykyaikaisen elämänkoulun v. v. 1914–1920. Kaikki luokat. Usein priimuksena.
Herää sitten kun alkaa hämärtää.
Alkaa etsiä kulttuurin raunioilla uutta elämänitua.
Tapaa silloin itsensä. Kysyy: mikä Sinä olet?
Suuri tuntematon. Alkaa tutkia. Löytää uuden maailman: itsensä.
Ennen ollut luonnon hävittäjä, petoeläin, saalistaja, ihmisen tarkoituksesta vain aavistuksin selvillä. Aina tehnyt syntiä, antanut intohimojen hallita, ollut niiden orja.
Nyt hänessä herää herruudenhalu itsensä yli.
Ja luonto avautuu hänelle. Hän näkee kauneudenmaailmassa ihanan sopusoinnun.
Sokea ihminen, villi-ihminen ei vain osaa soinnuttaa.
Mutta hänessä herää siihen halu.
Kylmä. Lämpö koko aamupäivän 7° iltapäivän 4°. Kuitenkin satelee, niin että hallanpelkoa ei ole.
Hollo kävi tarinalla.
[A:lla sekaannus päivissä ja päivämäärissä]