Sunnunt. 7. Marrask.

Tri Matti Helenius-Seppälän hautajaiset Nikolain kirkossa. Suuremmoiset. Olin kantamassa. Suunnaton paljous seppeleitä. Mutta niillä hautajaisilla oli siinäkin oma värinsä, että tässä oli kansa itkijänä. Ylhäisö loisti poissa olollaan. Niin tarkoin, ettei edes hallituksen edustajaa ollut yhtäkään, ei edes omaa esimiestä, Joukahaista. Ei myöskään Tasavallan Presidentti rohjennut lähettää seppelettään. Mutta sitä lämpöisempi oli satojen raittiusjärjestöjen y. m. osanotto. Nikolain kirkko oli kuin pistetty. Se tilaisuus muodostui samalla kansan vastalauseeksi niitä yläluokan solvaajia vastaan, jotka ovat vainajan suuriarvoista elämäntyötä raskauttaneet.
Laskin seppeleen Kieltolakiliiton puolesta. – Esiinnyimme P. V. Heikkisen kanssa Maalaisliiton Eduskuntaryhmän edustajina tuoden tervehdyksen. Ilmoitin panevamme rahasumman M. H-Slän nimeä kantavaan rahastoon.
Kerttuni meni jo päiväjunassa.
Mieleni on hieman alakuloinen. Voi kun minä pääsisin täältä kotiin. Alan väsyä. Kaipaan kodin rauhaa.