Lumoavan ihana päivä. Tuuli on kyllä käännähtänyt pohjoisempaan, mutta Alkiomäessä ei siitä tiedä mitään. Kävimme kirkossa. Saaninkoskikin oli kesän sulouden sulattamana sovinnollisella tuulella. Veikko oli kanssamme.
Tohtorilaiset olivat täällä kahvilla ja tarinalla.
Lahdensuo ilmoitti puhelimessa olleensa Kallion kutsusta Helsingissä neuvottelemassa sotaministeriksi rupeamisesta ja antaneensa nyt suostumuksensa ehdolla, että ellei muita saada!
Ihmisluonne on sellainen. Ensi sanoikseen kun hän viikko takaperin asiasta minulle ilmoitti, lausui hän epäilyksensä että hän tällä tulisi uhraamaan itsensä Kallion vuoksi. Nyt kuitenkin halu tulla ministeriksi voittaa.
Minä sanoin, että minä en ole muuttanut mieltäni. Minä pidän kokeen maalaisliiton kannalta liian uskallettuna: Lahdensuo ei saa upseeriston, eikä kokoomuksen minkäänlaista ymmärtämystä. Kun ministeriössä ja esikunnissa on niin paljo mätää, ei L. voi siellä mitään puhdistaa. Hänestä tulee vain juoksevain asiain hoitaja. Ja ensi vuoden kulunkiarviossa hän jo joutuu ylivoimaisiin ristiriitoihin. Minä pidän että vero-, tulli- ja menoarviokysymykset ensi syksynä joka tapauksessa kaatavat hallituksen. Sen kaatuminen joutuu nyt yhä enempi maalaisliiton tiliin, sillä puolustusministerin salkun joutuminen maalaisliittolaiselle puolueministerille on maan puolustuksen ja maalaisliiton kannalta tyhmä ote.
Kallio vaatii liian paljo maalaisliitolta. Nyt jo oli Joukahainen Lahdensuolle valittanut että hän paljon työnsä vuoksi lyö laimiin liiaksi pääministerinkin tehtäviä. Ja sen ymmärtää.
Sanoin L:lle että puolueohjelma ja ryhmäsäännöt vaativat että ennen kuin hän ottaa toimen vastaan on eduskuntaryhmän valtuuskunta kutsuttava välttämättömästi kokoon. Sitä he eivät olleet ollenkaan ottaneet huomioon. L:n pyynnöstä ilmoitin tämän mielipiteeni Kalliolle, niin vaikea kun olikin sitä tehdä, hän kun ei ole minun puoleeni kääntynyt asiassa. L:n pyynnöstä sen kuitenkin tein.
Olen kovin huolissani tästä asiasta.
Illalla kävimme Hollossa.