Sunnunt. 8. Helmik.
Kotona. Kerttu on hyvin nukkunut ja voi hyvin. Tänään on ikkunan takana 9 ast. kylmää. Suurin pakkanen tänä vuotena!
Eilen tuli Ilkkaan moitekirjeitä maailmanlopun ilmoituksen julkaisemisesta 2, sekä ruotsalaisuuden hätyytyksestä 1, Hartevalaisten arvostelusta 1, Perälän agitatiopuheista 1.
Se on tavallinen päivän satsi.
K[allio]ta arvostellessa ilmeni Pihkalan puheesta, että kokoomus voisi äänestää häntä välttämättömänä pahana, vaikka pitävät häntä heikkona. Niille on poliittisesti välttämätöntä nolata edistysmieliset. Vennolaa ja Paasikiveä hän haukkui aikalailla, samoin kuin Sunilaakin. Ilmeisesti he suvaitsisivat Kalliota hänen talonpoikaisuutensa vuoksi ja siksi että hänen esiintymisensä heitä vastaan ei ole koskaan ollut hyökkäävä, sekä että häntä voi taivuttaa.
Todellisuudessa on minun ja maalaisliiton kannalta niin, että jos meiltä mies pannaan presidentin tuolille, niin se kysyy puolueelta suurta uhria. Pelkään etteivät ne kestä sitä. Kallion luonne on tasaisuutensa vuoksi hyvin sopiva tähän, mutta puolue tulee odottamaan häneltä tekoja omien harrastustensa hyväksi. Ja niitä ei voi tulla. Presidentin täytyy toimia eduskunnan enemmistön mukaan. Ja kun maalaisliitto joutuu silloin olemaan aina hallituksessa, niin se on meidän suunnallemme tuhoa tuottavaa.
Mutta Kallio ei voi tulla valituksi. Sillä jos hän tulee ehdokkaaksi, luulen että ruotsalaiset ja sosialistit ryhmittyvät jo toisessa äänestyksessä Rydin puolelle. Kumpikaan noista puolueista ei näet äänestä Kalliota.
Menköön nyt mihin tahansa kunhan vain ratkaisu tulee isänmaan kannalta onnelliseksi. Jos niin äänestys menisi, kun edellä arvelin, se vapauttaisi maalaisliiton oppositiotilaan. Se olisi puolueen kasvatuksen kannalta tärkeätä. Sillä meidän poliitikoissamme alkaa ilmetä liijan huomattavasti paikkojen ja asemien tavottelua, – ei aina puolueen etu silmämääränä.
Yöllä katselimme Annin kanssa kuunpimennystä.