Päivä herää ja nousee jumalallisen kirkkaana. Lupaa loistavaa juhlailmaa. Liput ilmestyvät katoille. Menen Finneä vastaan asemalle Haaviston autolla.
Juhla meni erinomaisesti joka suhteessa. Kirkon aikana satoi, mutta sitten oli kaiken päivää pouta, niin että minun ja Virkkusen puheitten aikana hieman pisaroi. Tämä oli sitä ihmeellisempää kun kaikissa ympäristön pitäjäissä oli rankasti satanut koko päivän.
Juhla oli muuten laihialaista yhteishenkeä herättävä ja kokoova. Laihian päivästä löydämmekin pitäjäläis-patriotismin voimistuttajan. Pitää vain löytää aina joku erikoinen harrastusaihe. Nyt on minulla tarkoituksena herättää ajatus kunnan- ja kirkonarkistohuoneen rakentamisesta, sitten vanhan laihialais-tyyppisen talon sisustuksineen. Sen lisäksi laihialaisen kansalaiskunniarahan perustamisesta, joka jaetaisiin Laihian päivänä napuelaispatsaan juurella, joka vuosi kolmelle henkilölle: maamiehelle, teollisuusmiehelle (käsi- tai tehdasteollisuusmiehelle) (ensin mainittu vaihetellen itsenäiselle maamiehelle tai palkkatyöläiselle), kolmas yleisestä harrastuksesta kunnallisella tahi valistustyön eli muulla julkisen toiminnan alalla. Palkintona olisi rinnassa kannettava medaljonki, sekä kunniakirja seinälle raamiin ripustettava taulu. Kaikki samanlaisia.