Sunnuntaina 12p. Jouluk.
Kotona. Pyryilma, vihainen tuuli ja kylmä yhä! Oli jo klo 3:lta nuorisoseuran ensimäinen varsinainen kokous uudella seurahuoneella. Vahtimestari ei ollut aikanaan lämmittänyt, joten oli huoneet kylmät. Mutta kokous oli koko hyvä ja lupaava. Kunhan siitä nyt alkaisi tulla todellista itsekasvatustyötä! Useissa huomaa intoa. Esim. esimies, opettaja M. Tuokko, – hänestä toivon paljoa. – Hauskaa on, että Kerttu alkaa lämmetä. Hän itse meni tänään Kyrön piirin kokoukseen Kyrölään, ja tälle omalle kokoukselle hän laati alustuksen kasviravinnon käyttämisen puolesta. Tuntuu niin kuin hän alkaisi päästä lähemmäksi näitä nuoria. Ja se on juuri se, johon olen hänen kanssaan vuosikausia pyrkinyt. Allista ei ole kolmeen viikkoon kuulunut mitään. Olen hieman levoton, vaikka uskonkin hänen tarmoonsa jo.
Paavo oli kotona, pelkään hieman hänen yskäänsä. Mutta itse ei hän pidä sitä minään.
Minun ei ole varaa antaa yhdenkään lapsistani joutua hukkaan. Rukoilen joka ilta ja aamu heidän puolestaan. Ja minusta tuntuu siltä, kuin jokaisen rukouksen jälkeen vuotaisi sieluuni rauhaa.