20:nen vuosisadan kevätkö? Todellakin. Tämä on yhä jatkuvaa maaliskuun myrskyä. On ihmeen vaikea päästä selvään tajuntaan asemasta. Englanti varus-tautuu hallitsemaan maailmaa puhtaasti imperialististen periaatteiden mukaan. Amerikka varustautuu keräämään käsiinsä Euroopan rikkauksia. Vilsonin runo kansainliitosta tulee olemaan narripeliä. Ja rauha – se tullaan tekemään vain tulevaan sotaan asti, joka ei ole pitkän ajan päässä.
Suomiko? Vaalit tuottivat tappion yläluokkavallalle, ei monarkialle sellaisenaan. Herramme, suomalaiset kokoomusporvarit, ruotsalaisten henkiset perilliset, eristettiin yhä kauemmaksi kansasta. Maalaisliiton voiton syyksi selitetään – herraviha! Aivan samoin kuin herännäisliikkeen alkuaikoina kirkosta eristäytymisen syyksi selitettiin itsekkäisyys, villeytyminen, johtajain kunnianhimo ja herraviha.
Se on lyötyjen sokeutta. Vanhat, sokot johtajat voivat mennä – nuorempaa väkeä tulee meille.
Kunhan vain me emme kesken ylpistyisi ja sokeutuisi omille virheillemme.
Paavo lähti sekajunassa. Koetimme kantaa toisiamme. Kyllä hän alkaa olla ainakin yhtä voimakas kuin minä.
Vaalien tulos on joka tapauksessa kansanvallan parlamenttarinen voitto. Ymmärtävätkö kansanvaltaiset sivistyneet nyt etsinko-aikaansa ja tulevat lähemmäksi kansalliset maalaisliittoa, vai jäävätkö itsekkäisyydessään odottamaan meikäläisten vararikkoa – turhaan.
Ei kansasta kokoon pantu puolue tee sillä tavoin vararikkoa.