Siis vapaa sunnuntai! Tuntuu oikein omituiselta. Ateneumissa kävimme miehissä. En ymmärrä nykyajan taidetta muuksi kuin haparoimiseksi, sumussa vaeltamiseksi. On toista vaeltaa ylhäällä vanhojen mestarien näyttelyssä. Siellä voisi istua tuntikaupalla, yksityisten taulujen edessä.
N. M. K. Yn riemujuhlatilaisuudessa olin (30 v.).
Olin odottanut henkevämpää. Siinä oli liian paljon kankeata, kaavamaista. Ei elävyyttä, ei uskon lentovarmuutta.
Myöskään ei siinä esiinny syvää tietoisuutta kristillisyyden maallisesta sovittavasta ja järjestävästä tehtävästä nykyisessä yhteiskunnassa. Ainoastaan ijäisen autuuden kaipuu – ja se ei riitä nykyajan ihmiselle.