Kotona. Eilen olin S:joella E.P.N.S. johtok. kokouksessa. Tapasin L[uopa]järveä. Hän ei ole halukas menemään itäiseen vaalipiiriin ehdokkaaksi, kehoittaa minua. Katson näin ollen olevani esteenä. Mutta minua ei ole kukaan kysynyt sinne eikä tänne. Teimme sopimuksen, että hän ilmoittaa Raisiolle, että jos ne siellä todella haluavat, että jompi kumpi meistä tulee heille ehdokkaaksi, heidän on lähetettävä siinä tarkoituksessa piirinsä edustaja Kurikan kokoukseen neuvottelemaan. Me annamme siellä edustajain päättää miten meidän on edustajaksi asetuttava. Jollei itse vaalipiirin edustaja Kurikkaan tule, asetumme molemmat eteläisessä ehdokkaaksi – tietysti edellytyksellä, jos halutaan. Yöllä oli hieman kylmännyt. Tänään on auringossa 20° lämmintä.
Illalla olimme jalkasin Kahrassa. -Siellä oli joukko heidän naapureitaan Kahran 50– vuotispäivällä. Ilta olisi voinut tulla hyvin hupaiseksi, mutta pastori Saaninkoski piti koko illan yksin puhetta niin kamalan synkin värein kuvaten elämänvaellusta, että hän vei koko seurasta elämänilon, kykenemättä silti synnyttämään vähääkään ijäisyysikävää, – seurasi vain äänettömyyttä. Olin aikonut minäkin sanoa jonkun sanan, mutta en rohjennut. Se olisi rikkonut tämän tilaisuuden, ”stämmingin” tavalla, jota he olisivat voineet katsoa sopimattomaksi. Niin se jäi.